Moi! Luo tili ja ota osaa iloiseen keskusteluun. 🙂

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Muun maailman lajit

Valvoja: Valvoja

Vastaa
ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#391

Viesti ka1 »

Tuossa kyseessä tosiaan on jonkinlainen showpaini. Tämän lisäksihän kiertelevät sirkukset järjestivät oikeita painikilpailuja, joissa paikallisetkin saivat painia kiertäviä ammattilaisia vastaan. Varhaisimmat otteluillat Suomessa, joista itse olen nähnyt maininnan, järjestettiin vuonna 1844 ranskalaisen sirkuksen toimesta. Pitäisin sirkuksia merkittävimpänä ulkomaisten painivaikutteiden lähteenä maassamme aina seuratoiminnan organisoitumiseen saakka 1800-luvun lopussa. Esiteltiinpä sirkuksissa välillä myös islantilaista glimaa tai “kiinalaista nyrkkeilyä” ja “kiinalaista painia”.

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#392

Viesti ka1 »

Pitääkseni ketjua hengissä, alkavissa viikonlopputunnelmissa muutama sana eräästä entisaikaan (vielä ainakin 1900-luvun alkupuolella) ympäri maatamme hyvin tunnetusta ja suositusta, mutta nykyään täysin unholaan vaipuneesta tappeluaseesta, oikeastaan lähestulkoon kansallisaseestamme: sonnin suorosta eli siittimestä.

Siitin otettiin eläintä teurastettaessa talteen tulevia tappeluita silmällä pitäen. Kuivattuaan sitä pehmitettiin hakkaamalla ja hieromalla. Lopputulema oli joustava, mutta kova. Joskus suoro voitiin vielä kietoa nahkaan. Vahvempaan päähän kiinnitettiin jokin rautapaino. Toiseen päähän saatettiin laittaa remmistä lenkki, jotta ase pysyisi paremmin käsissä tappelun tuoksinassa. Erään tällaisen aseen pituudeksi mainitaan 80 cm ja läpimitaksi 2 cm. Asetta voitiin kantaa vyötärön ympärillä takin alla, mistä se oli nopea vetäistä esiin. Eräs tappelija mainitsee iskukohteeksi selän, toisaalta kerrotaan, että “sonninsuoro nukutti miähen”. Pirkanmaalla asetta kutsuttiin kalmaajaksi tai kalmariksi. Jälkimmäisestä nimityksestä juontuu mieleen tietysti malmari, joka oli rakenteeltaan hieman vastaava ase, mutta härän peniksen sijaan joko köydestä tehty, tai sitten joustamattomana versiona esim. nahkaan kiedotusta pannunvarresta. Joillain alueilla saatettiin joskus kutsua päästään painotettuja ratsupiiskan varsia (etenkin mustalaisten suosima ase) myös malmariksi. Nämä ratsupiiskat olivat kerrotusti oma kehittynyt käsityötaiteenlajinsa, jossa oli omat alueelliset koulukuntansa. Teoreettisena pohdintana mietin, olisiko tämä pamppumainen asetyyppi sonnin suoro/malmari/moskula alunpitäen kehittynytkin painotetusta piiskanvarresta, joka minusta vaikuttaa ympäri maailmaa esiintyneeltä asetyypiltä (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Quirt).

Tämä(kin) erityinen tappeluase kertoo tietysti paljon tappelukulttuuristamme ja tappeluihin valmistautumisen huomattavasta asteesta; mutta siitä minulla alkaa olla näyttöä ja aineistoa muutenkin varsin reilusti.

Lähteiden päällä istun toistaiseksi valitettavasti mustasukkaisesti, kunnes olen saanut kokoon jonkin vähän laajemman artikkelin suomalaisesta tappeluperinteestä.


Nopean google-haun perusteella härän peniksen käyttö jonkinlaisena aseena ei täysin suomalaiskansallinen erikoisuus ole ollut:



https://www.icollector.com/ANTIQUE-BULL ... _i21312877

http://worldwidewhips.com/whips/bulls_pizzles.html

Kuvake
Kyynikko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 3338
Lauteille: Marraskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Takalajit: MMA, shootfighting, eurooppalainen jujutsu, Latosa escrima, Pekiti tirsia kali, judo, voimankäyttö.
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#393

Viesti Kyynikko »

Se on etelä-amerikassa ainakin ollut ihan yleinen väline ettei tosiaan mikään suomalainen erikoisuus.
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol

Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#394

Viesti ka1 »

Joo ja tosiaan näköjään myös Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, bull pizzle (whip) on näköjään ruoskamaisen version nimitys. Minulle ase oli tuttu vain tutkimastani suomalaisesta aineistosta. Sonnin suoroista lienee Suomessa ja maailmalla ollut erilaisia versioita, osa painotettuja / jämäkämpiä. Kansallisaseeksi tituleerasin tätä sen vuoksi, että se tosiaan vaikuttaa olleen tappeluaseena yleisimmästä päästä ja siihen tarkoitukseen erityisen pätevänä pidetty.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 40
Viestit: 13433
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#395

Viesti Kari Aittomäki »

Erinomainen puheenvuoro.
Mutta on tuo massiivieläimen kulli viekoittanut varsin tasaisesti pitkin palloa, muistan lukeneeni että alkuperäiset sjambokitkin olivat jotain mursunmulukkuja.

Suomessa asiaan lie vaikuttanut venäjä ja kasakat, heillähän se nagaikka tms oli aktiivisessa käytössä.
Mustalaisilla tosiaan oli oma versionsa, olen kyseistä peliä kysellytkin mutta tuloksetta.

Tuunatussa sonninsuorossa on todentotta jotain hyvin henkilökohtaista machismoa ämpärikaupalla.
Fläätäisy sisältää alistamiselementtejä huomattavan mehevästi.. kuvittelisin myös että tollaseen vyöttäytyminen ja jopa rakentelu antaa hyviä hyrinöitä potenssiin paljon.

Odotan lujasti tulevaa artikkelia tai kenties jopa kirjaa?
Materiaalia ku kyllä riittäis, ongelmanahan on tämä että koko tappelusilmiötä ja siihen systemaattisen valmistautumisen olemassaoloa ei tunnuta hyväksyttävän, ei edes kamppailutreenaajien keskessä.
Aika outoa, koska onhan se nyt selvä että täsmäväkivallan elementti on ollu ja on pysyväisasetus asenteissa.
Juttuja on treenattu. Hartaastikin.

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#396

Viesti ka1 »

Pääsin kuulemaan tallenteelta alkuperäisen härmäläisen rytkypolkan, sekä Isontalon Antin Jussi-veljeltä että Isontalon naapurin vanhalta emännältä (mahdollisesti häjy Mänty-Jussin talo) soittajan 1900-luvun alkupuolella saaman. Se ei mielestäni juurikaan muistuttanut esimerkiksi tätä rytkypolkan nimellä kulkevaa renkuttelua, kaiketi asian levinneintä versiota:


En ymmärrä polkasta tai kansanmusiikista ylipäätään mitään, mutta hämmästyttävän slaavivaikutteiselta se aito rytkypolkka kuulosti. Tai liekö se nyt niin hämmästyttävää, täysin itävaikuttteistahan sen tanssikin oli, nyt kun miettii. Esimerkiksi tämä Ievin polkka on jo hivenen lähempänä, mutta rytkypolkassa kuulin vieläkin enemmän slaavilaista melankoliaa:

Sellaisen tahtiin puukolla kuviointi ja tappeluun haastaminen on oikeastaan aika mielenkiintoinen, vähän odottamaton visio.

Hauska tarina häjymusisointiin liittyen. Isoo-Antilla oli harvoin mainittu veli Elias, Iso-Elu, joidenkin vielä Anttiakin kovemmaksi mainitsema mies. Tämä toimi usein häissä kenkkärinä, ja oli toimessa tehokas. Riehujat vain painoi päälaesta polvilleen. Kerran oli Rannanjärvi saapumassa häihin, joissa Iso-Elu oli järjestyksenpitäjänä, ja lähetti miehen edeltä viemään sanaa, että Rannanjärvi tulee, soittakaa tulopolkat sen kunniaksi. Pelimannit tietysti eivät uskaltaneet kuin totella, mutta Iso-Elu totesi rauhallisesti: "Ei sille ruikkuperseelle kannata mitään soittaa." Niin ei soitettu. Rannanjärvi saapui, istuskeli hetken ja huomattuaan ettei hänen läsnäolonsa tehnyt vaikutusta, poistui pian vähin äänin.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 40
Viestit: 13433
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#397

Viesti Kari Aittomäki »

Kyllä.
Musiikkiin ja tanssiin niin muualla kuin täälläkin on aina upotettu kamppailujuttuja.
Mitä muuta breakdance, capoeira tai jopa parkour ovat kuin kamppailutansseja, tapa esittää ja hioa tappeluvalmiuksia.

Näin myös näilläkulmilla jossa nimenomaan tuo uhmakas polkka on sellasen miesreimuuden esittämistä.

Aikanaanhan laitoin poppiketjuun tämä jutun, jossa myös näkyy kamppailuelementtejä.



Otavan (äpäre) sällit on lähinaapurin poikia ja sen näkee.

Näitä tarinoita häjyjä kavahtamattomista miehistä on olemassa eli varmasti moni lujaluonteinen ei suostunut pelkäilemään.
Iso-Elun nimi on noussut aina aika ajoin.

Kiihottavampi tapaus oli minusta Kuriini, Ruman vallesmannin nyrkki joka oli mahrottoman kauhia tappelija, sotilastaustainen vaasalainen kuten Hägglundikin ja osaava. Hakkasi patukalla Ison-Antin naaman möyhylle ja oli muutenkin perkele miehekseen.

Heh, kun päästiin Lapualla oikeen vauhtiin siinä toppuuttelussa ja annettiin kolimoukulia..
Pääsin sanomaan ikäänkuin jälkipeleissä että "se on poijjat paree uskoo notta Kuriini on taloos."
Jopa nuoret sällit reagoi ja vanhemmat oikeen riemastu.

Pohojammaa on paras paikka maailmaa. Vaikkei sitä merianturaa saakkaan kai yhäkän.

Edit. Tuo pietaribändi soitteli alunperin Poguesjuttuja kaduilla ja löyti sitä kautta klanginsa ja omat perinteensä mihin nojata.

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#398

Viesti ka1 »

Kuva

Hieno kuva Helsingin Siltasaaren sirkusmaneesin liepeiltä vuodelta 1906 tai 1907. Katukuvassa sekä paini- että nyrkkeilykilpailuiden mainoksia. 1800- ja 1900-lukujen vaihde oli Suomessa siviiliyhteiskunnan kamppailutaitojen murrosaikaa. Tapahtui siirtymä agraariyhteisöjen kamppailuperinteistä järjestelmällisiin urheilulajeihin. Krimin sotaa seuranneet reformit sallivat seuratoiminnan, sirkukset toivat kaupallisuuden. Kumpikin edellämainituista myös johti kansainvälisiä vaikutteita entistä tehokkaammin Suomeen.

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 1168
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#399

Viesti Antti »

Sirkusmaneesin paikalla on vuonna 1999 kaupungin asettama muistolaatta, jossa seuraava teksti:
Tällä paikalla 1859–1885 toiminut Georg Rieksin tapettitehdas muutettiin arkkitehti Th. Höijerin suunnitelmien mukaan sirkusrakennukseksi, jossa oli paikat yli 2000:lle katsojalle. Ensimmäisen esityksen tässä Siltasaaren maneesissa piti Sirkus Busch 7.9.1887. Viimeinen näytös oli painiottelu 31.10.1907. Sen jälkeen maneesi toimi tennishallina vuoteen 1912, jolloin se purettiin.

Kadun nimi oli 1893–1938 Cirkusgatan, vuodesta 1909 Sirkuskatu ja vuodesta 1938 Paasivuorenkatu.
(Ja sama ruotsiksi. Myös Pelastusarmeijan ensimmäinen kokous Suomessa pidettiin 8.11.1889 kyseisessä maneesissa. Korostus minun.)

Paasivuorenpuistikossa on kamppailutematiikkaan liittyvä Johannes Haapasalon nyrkkeilijäveistos, jonka malleina olivat nyrkkeilijät Uuno Pitkä ja Armas Wilkman Helsingin Jyrystä. Jyryn kamppailijoista patsasmallina toimi myös ainakin painija-muurari Paavo Koskinen alias Gunnar Ebb, jonka vartaloa voi ihailla Kolmen sepän patsaassa.

Kuva
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 48
Viestit: 2874
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#400

Viesti Jasse »

Kiitos näistä pippelitiedoista! Varsinkin patsaiden mallien nimet tuottavat lisää historian havinaa kyseisiin taideteoksiin.
"Memento Mori - Tiedä kuolevasi, tunne eläväsi"
-Idän Viisas

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#401

Viesti ka1 »

Nyt kun oikeat museot ovat koronapandemian takia kiinni, kuratoin ihan huvikseni ketjun aiheeseen liittyvän pienen virtuaalimuseon julkisesti saatavilla olevasta aineistosta. :D


Joustavat pamppuaseet

Tähän yleiseen ja laajakirjoiseen tappeluasetyyppiin lukeutuvat jo edellä mainitsemani sonninsuorosta valmistetut lyömäaseet. Nykyään tunnetuin variantti lienee kansanlauluissa ja muussa puukkojunkkareita käsittelevässä kansanperinteessä usein mainittu pohjalainen terva(s)tamppi. Tuon tervatun köysiversion yhteyttä merimiehiin ja leviämistä Pohjanmaalle Vaasan sataman kautta olen muuten pohtinut, koska merimiesten parissa vastaavaa asetta on myös tavattu.

Mutta alla muutamia 1800-luvun loppupuoliskolta tai ehkä 1900-luvun alkuvuosilta olevia esimerkkejä tästä tappeluasetyypistä:

Kuva Kuva
Punottuja pamppuja. Materiaaleista ei tietoa. Kuvauksen mukaan "nimismiehen puolustusase. Kansallismuseo



Kuva
Rautalangasta punottu, nahalla päällystetty pamppu, jossa puinen kahva. Satakunnan museo



Kuva Kuva
Sähköjohdosta punottu pamppu, toisesta päästä metallilla painotettu. 57 cm pitkä, 4 cm leveä. Kuvauksen mukaan jäljittelee kasakoiden nagaikaa. Työväenmuseo Werstas



Kuva
Pitkähkö köysipiiska, 106 cm. Malli vastaa tervatamppia. Satakunnasta. Hinnerjoen kotiseutumuseo



Kuva
Punottu lyömäase Porin seudulta, toisessa päässä nahalla päällystetty lyijypaino, toisessa lenkki. Lenkki varmistanut aseen kädessä pysymisen, kenties myös kannon vyön tapaan vyötärön ympärillä, mikäli ase on kyllin pitkä; pituutta ei ilmoitettu. Satakunnan Museo



Kuva
Vastaava asetyyppi samalta seudulta. Nahkasta punotun varren päässä pikilevy. Satakunnan Museo



Kuva
Taskukokoinen variantti. Puukahva, lyhyt nahasta punottu varsi ja lyijypaino, johon upotettu rautanauloja kenties repivän impaktin aikaansaamiseksi. Satakunnan Museo



Jos museot vielä aukeavat, kollektiota tämän tyypin aseista pääsee katselemaan esimerkiksi Hämeenlinnassa: https://www.kaupunkiuutiset.com/jutut/k ... mpaa-63132



Vähän erityyppinen versio malmarista:

Kuva
Laihialainen jäykkävartinen lyömase 1800-luvulta. Puinen varsi, jonka päässä rautapaino. Pituus 60 cm, leveys 5,5 cm. Kuvauksen mukaan “murhattu useita miehiä”. Museokeskus Vapriikki

Edelliselle sukua ovat ratsupiiskat.

Aseeksi ja matkamiehen turvaksi kelpaava piiskamalli on tunnistettavissa painotetusta kahvapäästä. Nimeomaan kahvapäätä käytettiin iskemiseen.

Kuva Kuva
88 cm pitkä lankakudoksella päällystetty puinen piiska. Kahvan päässä metallipaino.
Salon historiallinen museo



Kuva
Piikkiöstä Turun lähettyviltä oleva piiska. Puinen varsi, päässä messinkiä. Piiskaosa nahkaa. Siima saatettiin kietoa käden ympärille tappeluun alettaessa, jolloin ase pysyi varmemmin omissa käsissä.
Turun museokeskus



Nyrkkiraudat olivat muotia 1900-luvun alkupuolella:

Kuva
Työväenmuseo Werstas



Kuva
Turun museokeskus

Kuvake
Kyynikko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 3338
Lauteille: Marraskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Takalajit: MMA, shootfighting, eurooppalainen jujutsu, Latosa escrima, Pekiti tirsia kali, judo, voimankäyttö.
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#402

Viesti Kyynikko »

Kiitos! Notkeat versiot kyllä mietityttävät.. Faction-fightingin periaatteen mukaisesti tarkoitus ei ollut tappaa vaan vahingoittaa.?? Muutenhan ei ole mitään järkeä kantaa tuollaista jäykän malmarin sijaan. Ainakaan pitkänä versiona, ellei piilotettavuutta huomioida.
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol

Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.

Kuvake
Eizei
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 819
Lauteille: Huhtikuu 2006
Paikkakunta: Jyväskylä
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#403

Viesti Eizei »

Tuossahan on toisaalla mainittuun Whipboxingiin oivia välineitä. Olisiko tässä tulevan juhannuksen vetonaula? Notkea rotta käteen, kasi haltuun ja paita pois.
Antti Junikka
Boreal Hanmoodo 4.dan
Haedong Kumdo 3.dan

Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 1168
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#404

Viesti Antti »

ka1 kirjoitti:
touko 1, 2020, 12.31
Nyt kun oikeat museot ovat koronapandemian takia kiinni, kuratoin ihan huvikseni ketjun aiheeseen liittyvän pienen virtuaalimuseon julkisesti saatavilla olevasta aineistosta. :D
Loistavaa! Olen jankuttanut tästä muuallakin, joten sanotaan nyt tässäkin: tällainen virtuaalikokoaminen on arvokasta riippumatta siitä, ovatko museot kiinni vai auki, koska samaan aihepiiriin liittyvät esineet ovat joka tapauksessa useammassa museossa eri kaupungeissa, ja sielläkin vain osa niistä on näytteillä.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 49
Viestit: 2140
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#405

Viesti ka1 »

Voidaanko taikuus laskea osaksi vanhoja suomalaisia kamppailutaitoja?

Ajatus voi kuulostaa näyttöpäätteen ääressä istuvasta sekulaarin informaatioajan edustajasta äkkiseltään huvittavalta. Ennen yliluonnollinen kuitenkin lävisti monet elämän osa-alueet. Taikuudella vahingoittaminen on aikojen alusta asti ja globaalisti ollut osa ihmisten todellisuutta. Sitä voidaan mielestäni siten pitää yhtenä kamppailutaitojen osa-alueena. Suomessa taikuus, sen kamppailullinen osa mukaanlukien, lienee elävänä perinteenä kadonnut viime vuosisadan kuluessa.

Taistelutoimiin liittyneitä taikoja kenties kerrottiin 1800- ja 1900-luvuilla usein romantisoitua kansallista menneisyyttä metsästäneille perinteenkerääjillemme nihkeästi. Esimerkiksi Karjalassa runo- ja loitsuoppi oli muutoinkin lähtökohtaisesti salassapidettävää sukutietoutta. Ihmisen vahingoittamisen ympärille kietoutunut taikuus lienee ollut salaisen opin salaisimpia osa-alueita. Silti tällaisia pimeän puolen taikoja kirjoista ja kansista löytyy. Niiden olemassaolosta kertovat myös jo noitaoikeudenkäynnit. Taikuudella vahingoittamisesta käytiin Ruotsi-Suomessa oikeutta vielä 1700-luvulla. Kalevalan kertomus Väinämöisen ja Joukahaisen välisestä loitsulaulannasta lienee tunnetuin esimerkki kamppailullisesta taikuudesta tarinaperinteessämme.

Esitän, että kamppailullinen taikuus voidaan jakaa vahingoittavaan ja suojaavaan. Vahingoittavia loitsuja olivat esimerkiksi erilaisten tautien tai eläinten, kuten käärmeiden, nostatus vihollista vastaan. Myös karhuja nostatettiin paitsi karjaa, myös ihmistä vastaan. Rauta voitiin nostattaa, mikä käytännössä tarkoitti rautaisella työkalulla syntyneen tapaturman aiheuttamista. Uskottiin, että jopa mielenterveys pystytiin tuhoamaan loitsuin, ja vainajien voima saatettiin valjastaa vahingoittamaan. Varkaita ja väärintekijöitä vastaan oli omat taikansa, joilla voitiin aiheuttaa fyysistä tuskaa tai ääritapauksessa surmata kaltoinkohtelija. Tarinaperinteen mukaan taikuutta voitiin hyödyntää taistelutilanteessa hyvinkin suoraviivaisesti, loitsuilla vastustajia tuhoten.

Suojaavilla loitsuilla taasen voitiin varautua vihamielisiä tietäjiä ja näiden konsteja vastaan. Kalevalaisesta runoperinteestä löytyvä Sotaloitsu, tai Sotamiehen sanat, voitaneen laskea myös suojaavaksi loitsuksi. Siinä pyydettiin apua ja suojelusta taisteluun. Kyseisen runon taltioinneissa näkyy tyypillistä kristillisten elementtien sekoittumista vanhempaan kansanuskoperinteeseen. Puhtaammin kristillistä oppia edustivat tietysti kruunun ja sittemmin keisarin sotajoukot. Tässä yhteydessä voi pohtia, olivatko sotimiseen liittyneet kristilliset rukoukset niin ikään kamppailuoppia?

Lisäksi epäsuorasti kamppailuun voidaan katsoa liittyneen aseita ja varusteita koskettaneiden taikojen sekä vammoja parantaneiden taikojen. Verenseisautusloitsut tai esimerkiksi raudan aiheuttamat haavat parantaneet loitsut olivat yleisiä koko maassa. Teräaseita taottaessa loitsuilla saatettiin koettaa parantaa niiden laatua. Ampuma-aseita taiottiin tappavemmiksi ainakin metsästystä silmälläpitäen, joten voidaan kysyä, käytettiinkö vastaavia konsteja aseisiin ihmistä vastaan valmistauduttaessa. Karhua vastaan tarkoitettuja ampuma- ja kylmiä aseita loitsuttiin valmistusvaiheesta käyttöhetkeen saakka. Karhun kaataminen oli läpeensä ritualisoitunut toimitus sen tabu-luonteen vuoksi. Tuntuu uskottavalta, että vastaavia taikoja kohdistettiin siten myös ihmisen tappamiseen liittyviin aseisiin.

Jos taikuuden laskee kamppailutaitojen osa-alueeksi, voidaan todeta, että maassamme on ollut runsaasti pitkälle systematisoituja, ylisukupolvisia kamppailutaitoja.

Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 kurkkijaa