Esa Tyynismaa kirjoitti:
Onko nyt ymmärrettävä niin,että päätoimi opettajana on vähän niinku sellainen "elinkeino",jolla on tarkoitus rahoittaa omia kiinnostuksen kohteita?
Eikai systeemin ole tarkoitus todellakaan toimia siten,että opettaminen on "vain" sellainen välttämätön paha tutkijan elämässä?
Omista opiskeluajoista on ehtinyt jo jokunen vuosi kulua, eli joltain osin nämä mun tiedot voivat olla vanhentuneita. Jos näin on, niin toivottavasti bob tai joku muu korjaa.
Yliopistoissa esimerkiksi professorin virkaan valituilla on velvollisuus pitää niin ja niin paljon luentoja / kursseja lukuvuoden aikana. Sen lisäksi asemasta riippuen heillä on muita velvollisuuksia (esim. tietyn, vaikkapa matematiikan, laitoksen esimies vastaa koko laitoksen toiminnasta). Heillä on myös velvoite tehdä tutkimusta, tämä tutkimus on kuitenkin oikeastaan merkittävin professorin tieteellisiin meriitteihin (= ammatilliseen pätevyyteen) vaikuttava asia. Näistä syistä johtuen se opetustyöhön panostaminen ei ehkä aina ole professorien prioriteettilistalla päällimmäisenä.
Toki korkeakouluissa opetustyötä tekevät muutkin kuin professorit, lehtorit, assistentit yms. Ja korvaustapoja on erilaisia.
Kun minä raukka olen ihan saanut opettajien puheista sellaisen käsityksen,että opettamistyö on henkisesti niin raskasta,että kesäloma olisi nykyisselläänkin hiukan liian lyhyt.
Tässä on varmaan tarkoitettu peruskoulun opettajia. Pari viikkoa sitten eräs tuttuni juuri kertoi lopettaneensa luokanopettajan (eli siis ala-asteen opettajan) työt ja menneensä autokoulunopettajan koulutukseen. Ongelma ei niinkään ollut lapset, vaan heidän vanhempansa. Omien sanojensa mukaan sitä hommaa ei vaan voi tehdä sekoamatta... Ja kuten jo mainittiin, niin se työ ei todellakaan rajoitu vain siihen aikaan joka koulussa paikanpäällä vietetään. Tunnit pitää valmistella, kokeet pitää suunnitella ja tarkastaa, ainekirjoitukset ym. harjoitustehtävät pitää tarkastaa jne.
Yliopistossa tai korkeakoulussa opettaminen on sitten eri asia.
Tuohon opiskelijoiden ikuiseen rahavalitukseen olisi jonkinlainen keppi/porkkana-järjestelmä kehitettävä,eli ei riitävän paljon suoritettuja opintoja,niin tuet pois ja ulos koulusta hakemaan opiskelumotivaatiota työelämän puolelta.Rajoittaisi ainakin hiukan noita ylimittaisia opiskelijaelämiä.
Rahapalkkiohan tuleekin sitten siinä sivussa ikäänkuin automaattisesti,kun ei tarvitse ottaa opintolainaa niin monen vuoden ajaksi...
Myönnän,että minun silmissäni ja minun tuloillani olen kiinnostunut vain ja ainoastaan yhteiskunnan varoista,koska rahoitan omalla veronmaksullani paljon sellaista,jota en haluaisi rahoittaa,esim. juurikin opiskelijaelämää.
Jotenkin se tilinauhaa lueskellessa vaan alkaa kyrsiä katsella ennäkonpidätyksen määrää,ja miettiä mihin noitakin euroja maassamme haaskataan...
Itse kun olen kuluneiden töissäolovuosien aikana jotenkin oppinut inhoamaan kaikenlaista verorahoilla tapahtuvaa,vaikkakin sitten kyseessä olisi "tulevaisuuden toivojen" kiva ja vastuuton opiskelijaelämä.
Minä näen asian siten,ettei opiskelijalla kuulukkaan olla varaa lähteä baariin opintotukirahoillaan,kun se raha ei ole tarkoitettukaan kuin opiskeluaikaiseen elossapysymiseen.
Tästä nyt taas paistaa läpi se, että käsityksesi suomalaisen opiskelijan elämästä on pahoin vääristynyt.
Sillä opintotuella ei kukaan todellakaan elä mitään ylellistä bile-elämää. Jos jollain opiskelijalla on varaa jatkuvaan bailaamiseen, matkusteluun tms. Niin hän tyypillisimmin tekee jotain töitä opintojen ohella (tähän nyt lasketaan mukaan myös ne, jotka painavat kaikki lomansa yövuoroa tehtaassa tms.), saa rahaa vaikkapa vanhemmiltaan, tai on muuten vaan rikas (esim. perijä tai lottovoittaja).
Mitenkä se baarissa istuva opiskelija noin niinkuin yleensäkään edes eroaa vaikkapa baarissa istuvasta nuoresta työttömästä?