Suosikkisarjat?

[magamies]

Yle teemalla alkoi tanskalainen saraj Oxen jossa entinen erikoisjoukkojen sotilas joutuu vaikeuksiin kun vaatii tutkittavaksi kaverinsa kuolemaa operaatiossa. Katsoin ykkösjakson ja vaikuttaa mielenkiintoiselta sarjalta
https://areena.yle.fi/1-62939605

[Lasse Candé]

Katselin Successionin (HBO 2018-2023) loppuun. Hyvää settiä, mutta en suosittele. Liian pitkä (4 kautta) ja käänteet ovat valitettavissa määrin ajanhukkaa. Pidin lähinnä dialogista ja aluksi sarjan tietynlaisesta koomisesta otteesta, mutta nämä hienoudet sitten vain toistavat itseään.

Sarja saanut kuitenkin Rotten Tomatoesilta olikohan 95 ja 85 tms sekä imdb:ltä 8,8. Voi tietenkin olla, että se toimi jakso viikkoon -tahdilla paremmin ja mainitsemani heikkoudet eivät haitanneet katsojia. (?)

Ja varmaan täälläkin jotkut ovat pitäneet. Mutta henkilökohtaista suositusta en anna, mainitsemistani syistä.

[Mika]

Se oli The Umbrella Academy sitten siinä. Hyvään biisiin päättyi (soi nyt). Neloskausi ei ehkä ihan yltänyt varsinkaan kahden ensimmäisen tasolle, mutta olihan tämä hyvin tehty ja erilainen sarja, joka myös saatiin maaliin.

Tykkään myös siitä, että Netflix vaihtoi Ellen Pagen kaikkiin omassa palvelussaan näkyviin leffoihin ja sarjoihin, joissa hän esiintyy, Elliot Pageksi

[Mika]

Joku, muistaakseni @terssi, sanoi joskus kymmenisen vuotta sitten tässä ketjussa, että eletään TV-sarjojen kulta-aikaa. Jo vain. Huipputason sarjoja alkoi ilmaantua jo ennen 2010-lukua, jolloin tehtiin useita loistavia sarjoja. Sitten tuli maailmanlaajuinen rutto, jonka kanssa painittiin yli kaksi vuotta, ja likemmäs vuoden kestänyt käsikirjoittajien lakko. Kulta-ajan voidaan aika selkeästi todeta olleen ja menneen.

Tämä 2020-luku on ollut kaukana noista huippuajoista, mutta joitakin ensiluokkaisia sarjoja julkaistaan edelleen. Sormusten Herra on yksi niistä. Minulla kun ei ole rasitteenani kirjojen lukemisen perusteella mitään ennakkokäsityksiä siitä, mitä sarjassa saisi tai ei saisi tapahtua, olen nauttinut tästä toisestakin kaudesta. Viimeinen jakso on enää katsomatta. Kulkee.

[Lasse Candé]

Minä en muista mitä puuttuu, mutta olen itsekin pitänyt toisesta kaudesta. Ensimmäinen oli liian hidas. Nyt kun tiedetään kuka Sauron on, on jotenkin paljon mielenkiintoisempaa seurata hänen edesottamuksiaan. Ja jotenkin pidän siitä toisestakin pahiksesta.

[Mika]

Industry on yksi hyvistä sarjoista. Sarja on myös kehittynyt kausien saatossa. Tämä kolmas kausi oli paikoin aika rajukin, joskin jo ekalla kaudella nähtiin vakavia tapahtumavyyhtejä. Kolmoskaudella yhtenä ratkaisuna on jaksojen keskittyminen lähinnä yhteen tai kahteen päähahmoon.



Jos edelliset aikataulut pitävät kutinsa, neloskausi julkaistaan vuonna 2026.

Master of None on jo vanhempi ja taputeltu sarja, mutta sain vinkin, ja olen tykännyt. Teemat sattuneesta syystä koskettavat elämääni tällä hetkellä.

[AlexMachine]

Sarjojen kulta-ajasta vielä sen verran että ennen Hollywoodin a-listan näyttelijät putosivat tekemään suoraan DVDlle leffoja, eli niitä jotka eivät päässeet teatterilevitykseen ja sen jälkeen uran lopulla ehkä tekemään sarjoja jos luonto antoi myöten. Eli sarjat olivat uran hautausmaa. Nyt on lähes päin vastoin. Sarjoissa on lähes kaikki kovan tason starat mukana ja ura vain nousee.

[Lasse Candé]

Vaikka en ole Industrya katsonut, tykkään lueskella juuri tuollaisis analyyseja, kuten Mikan.

On ikäänkuin kaksi tietä tyypilliseen hyvään sarjaan ja optimaalinen yhdistelee näitä mestarillisesti. Joko aloitetaan pienestä ja avataan sarjan universumi myöhemmin suureksi tai avataan heti hyvin laaja universumi ja sitten tutustutaan hahmoihin paremmin.

GoT oli tässä suhteessa harvinaisen mielenkiintoinen. Vasta ensimmäisen kauden loppua kohti katsoja alkaa pikkuhiljaa olla myyty.

Sopranosissa taas onnistuttiin siinä Kummisetätaiassa, että katsoja kokee maailman olevan isompi kuin tapahtumat mitä näkee. Hypäten sarjoista leffojen sivuraiteelle, tässähän eka Kummisetä on aivan älytön. Suurin osa tapahtuu kohtausten ulkopuolella ja kukaan ei edes tiedä, mitä siellä tapahtuu. Palaten takaisin raiteelle, Sopranos tosiaankin onnistui vastaavassa tunnelmassa erinomaisesti.

[Mika]

Mainittakoon Master of Nonesta, että kolmas ja viimeinen kausi keskittyy muihin hahmoihin kuin Aziz Ansarin esittämään Deviin, ja se näkyy arvosteluissakin: kahden ekan kauden reilusti yli kasin keskiarvo putoaa jonnekin vitosella alkavaan. Itse jaksoin katsoa kolmoskauden ekaa jaksoa muutaman minuutin. Mutta kaksi ekaa kautta ovat todella hyviä

Netflixillä näkyvä Alpha Males on onnistunutta komediaa. Neljä erilaista päähahmoa hyvine sivuhahmoineen luo hienoa leveyttä. Voin suositella

[Mika]

The Devil's Hour piti tasoaan yllä toisella kaudellaan, jonka katsoin loppuun illalla. Jaksoja on vain viisi. Koska kyseessä on trilogia, kakkoskausi päättyi jännään kohtaan. Tätä omanlaistansa sarjaa voi hyvin suositella

[Mika]

The Diplomat -sarjan toinen kausi oli ihan toiminnantäyteinen ja myös lyhyt, mutta sarja jatkuu vielä. Aina on mukava nähdä Rory Kinnearia, joka on yksi suosikkejani ja jota tuli onneksi nähtyä Sorbusten Herran toisen kauden loppujaksoissa pari viikkoa sitten.

Koska verorahoille pitää saada vastinetta, aloitin Areenalta brittisarjan Nightsleeper, jossa juna on hakkeroitu. Ihan vauhdikkaasti sarja ainakin alkoi.

[Mika]

Ja ihan hyvä sarjahan se olikin.

The Lincoln Lawyer on suosittu, ja kun nyt katsoin kaikki tähänastiset jaksot eli kolme kautta, ymmärrän suosion syyn. Minulle tuollainen kevyempi draama ei pelitä ihan täysillä, mutta divarisarjaksi tämä on sieltä karkipäästä. Sielläkin on silti parempia, esim. White Collar, koska henkilösuhteiden rakentamiseen on panostettu enemmän. Tämä vertautuu ehkä enemmänkin Royal Pains -sarjaan, josta toki tykkäsin, ja onhan näitä kevyempiä draamasarjoja mukava katsella aina välillä. The Lincoln Lawyerin taustalla on TV-maailman mahtimies David E. Kelley.

Koska tosiaan laadukkaiden sarjojen määrä on romahtanut viime vuosikymmenestä, aloitin pari päivää sitten valikoimani laajentamisen VPN:n kautta. Äkkiseltään näyttäisi, että Disneyn kanssa on hankaluuksia, enkä ole ihan varma Maxista, mutta Netflix ja Prime ovat avanneet ovensa. Aloitin Primeltä American Rust -sarjan, joka perustuu vuonna 2009 julkaistuun romaaniin. Sarjassa ei ainakaan turhia hymyillä, mutta välillä sekin käy. Raportoin myöhemmin.

[Mika]

Onhan tuo American Rust ollut vähän hidasta seurattavaa, mutta hyvin tehty se on. Nordic Noirista sen erottaa ainakin se, että vaikka ihmiset eivät hymyile, aurinko joskus tekee niin.

Cambridgen yliopiston mukaan Nordic Noirista on kehittynyt Gothic, jossa voi olla yliluonnollisia elementtejä. Muistelisin American Gothicia tai ainakin Southern Gothicia käytetyn siitä ainoasta hitaasti etenevästä sarjasta, Rectify, josta olen pitänyt ja sittenkin paljon, mutta siinä ei toisaalta ollut mitään yliluonnollista. Mene ja tiedä näistä sitten. Mutta Dark Winds on enemmän makuuni kuin American Rust. Heimopoliisi selvittää '70-luvun alussa navajoihin liittyvää rikostapausta, joka kytkeytyy vähän syvemmälle kuin luulisi. Sarjassa on vain ripauksen verran yliluonnollista jonkinlaisen mustan magian kautta.

[Mika]

Se piti vielä sanomani, että tuon Dark Windsin taustalla häärivät Robert Redford ja George R. R. Martin. Aloitan kakkkoskauden tänä iltana.

American Rust: Broken Justice eli sarjan kakkoskausi hyppäsi aivan eri tasolle. Googlaamatta veikkaan että tuottajat kaivoivat kuvettaan ja haalivat pykälää kovemman käsikirjoittajajoukon − joskaan en osaa sanoa, miten tarina kirjoissa ja kansissa etenee. Joka tapauksessa tyyli, kerronta ja vauhti muuttuivat. Voin suositella.

► Näytä

Vaikka kakkoskausi saatiin pakettiin, kauden viimeiset minuutit petasivat kolmoskautta, jota ei sitten tule. Harmi.

[Mika]

Ja olihan se Dark Windsin toinenkin kausi hyvä. Odotan innolla kolmatta kautta.

Suosittu ja vastikään julkaistu Black Doves (Netflix) vaikuttaa kolmen jakson perusteella mukavalta James Bond -tyyliseltä koheltamiselta. Sarja on taidolla tehty.