Haapasalo kirjoitti:
...Osasyy oli siinä, et painoin tuolloin 90jotain, eli en ollut ihan se optimaalisin mahdollinen tyyppi ketä mopottaa...
Tää on sinänsä mielenkiintoista, että itse olin niin ala- että yläasteella luokan / ikäryhmän pienimmästä päästä (olisinko ollut koko joukon toiseksi pienin) sekä pituudelta että painolta [luokan pienin oli mua pari senttiä lyhyempi, mutta paljon rotevampi], koulussa suht hyvin menestyvä (mutten paras) ja niinkuin siltä kantilta aivan mahdottoman helppo tapaus mopotettavaksi. Siitä huolimatta se ja sen yritykset pysyivät aina aisoissa (vrt. eräs kaveri, joka mm. nitojalla pistettiin vaatteistaan lattiaan kiinni).
Haapasalo kirjoitti:
Thaikun aloitin ihan puhtaasti kuntosyistä. Toki taustalla oli myös ajatus itsensä puolustamisesta, vaikkei thaikku ehkä ihan se optimaalisin laji siihen olekaan.
Karaten aloitin puhtaasti siksi, että sillä oli sellaista mystistä aspektia siihen aikaan (joskus vuoden -85 paikkeilla). Ja nyt kun oikeen asiaa pohtii, niin siinä on taustalla jotain muitakin minusta riippumattomia tekijöitä - kuten esimerkiksi se, että kiertoteitse tuttavapiiristä [serkun tuleva mies] Kannukseen lähti ajokortillista porukkaa (olin itse silloin 14-vuotias). Eli jollain tavalla täysin sattumanvaraista...
Silloin ei ollut mitään harmaansinertävää hajuakaan, mitä kamppailulajin harrastaminen on... Olisin varmaan aiemmin (nuorempana) lähtenyt voimistelupuolelle, mutta Sievissä se oli - hmmh - no, siihen liittyi joitain sellaisia tekijöitä, joista ei tässä nyt sen enempää. Itsepuolustushommat tulivat mukaan kuvioihin vasta karate-aikoina - sitä ennen en ollut juuri koskaan ajatellut tappelemisessa pärjäämistä. Olen kuitenkin ollut aina "nörtti", jolle aivojumppa on ollut muuta jumppaa tärkeämpää.