Koulukiusaaminen

[obmijoy]

Ilen viestistä tuli mieleen samanlainen tapaus omasta nuoruudestani. Pikkuveljeni on kaksi vuotta minua nuorempi. Olin ysillä ja veljeni seiskalla. Hän kertoi että häntä kiusaa sen-ja-sen niminen henkilö. Menin seuraavana päivänä kouluun ajoissa ja kysyin yhdeltä veljeni luokkakaverilta, kuka tämä henkilö on (kyseinen kiusaaja oli eri luokalla kuin veljeni). Hän sitten osoitti tämän kiusaajan minulle. Prkl, sällihän oli minua päätä pidempi ja muutenkin isompi. Ihan sama, menin tyypin luokse ja saman tien nostin seinälle ja kerroin tilanteen. Sanoin että tämä tilanne on ohi, kunhan hän pyytää anteeksi veljeltäni. Odotimme yhdessä veljeni saapumista kouluun. Kiusaaja pyysi nöyrästi anteeksi. Siihen loppui kiusaaminen. Mitään kavereita kiusaajasta ja minusta ei tullut, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Perheestä pidetään huolta.

hienoa
tätä juuri tarkoitan läheisillä ja siillä että heidän kanssa on kanssa elettävä

Mika pyydän nöyrästi anteeksi jos parisuhteen numero sääntöni kolahtivat uuteen suhteeseen ja olivat varsin yleistäviä ja tylyjä.

sieltä taisi puuttua juuri tuo kohta" Perheestä pidetään huolta."
Jos jokaisessa uusperheessä ajateltaisiin noin lopuun asti ei olis uusperheiden jälkeisiä uusperheitä.

jos haluaisi elämäänsä vain yhden säänön olisi se tuo " Perheestä pidetään huolta."

ps
elelen ajanjaksoa elämässäni, jossa ei ihan helpolla aleta luotaan muuhun kuin itseensä

[saarikko]

Onko nuo nuoruusmuistot väkivallalla tai sen uhkaamisella kiusaamisen lopettamisesta jonkinlaisia perusteluyrityksiä omille harrasteille?

Vaikka ne toimisivatkin joissain yksittäisissä tapauksissa niin paljonko ne lisäävät kiusaamista, koska huomataan tuollaisen käytöksen toimivaksi ( jossain määrin). Kuinka moni kiusaaja on itse joutunut kiusatuksi? Veikkaisin, että suurin osa.

Sivarin ja nassen keskustelussa olen sivarin kannalla. Homma lähtee aikuisista. Lisäksi sitä asennetta voidaan muuttaa. Miksi muuten Euroopan eri valtioissa on erilaiset tulokset työpaikkakiusaamisessa ja valitettavasti Suomi on siellä huonommassa päässä.

[Invictus]

Itse olen ollut koulukiusattu ala-asteelta ylä-asteelle. Ennen ylä-astetta oli lähinnä sitä, että opettaja kun teki aika selkeän jaon (johon taisi vaikuttaa esim. vanhempien sosiaalinen status aikalailla) oppilaisiin, toiset oli siis vähän tasa-arvoisempia kuin toiset. Minä olin niitä vähän vähemmän tasa-arvoisia elikkä opettajan toimesta mm. yleinen naurun aihe luokalle, yksityisasioiden kuuluttamista luokan edessä kaikkien kuullen ja sellaista. Fyysisiä kahinoita aika vähän, lähinnä tuota jatkuvaa henkistä lannistamista, nöyryyttämistä yms...

Ylä-asteella sitten jouduinkin luokalle jossa ei yhtäkään kaveria, mutta 2 pahinta vihamiestä ala-aste ajoilta. No pahemmastakin olen kuullut, mutta jatkuvaa vittuilua, tönimistä ja ei niinkään kovin reiluja tappeluja silloin tällöin. Kunpa olisi osannut tuolloin raivostua tilanteen vaatiessa vähän enemmän. Yhden päätä pidemmän mulkun sain sentään pitämään turpansa kiinni sen jälkeen kun rupesi lässyttämään ja läpsimään naamalle, no potkaisin polvella munille ja kuulin kommentin "tämä ei jää tähän". Itseasiassa se kyllä jäi

Kovin surkeita tapauksia ovat henkisesti. Kiusaajat siis. Yhden naispuolisen tuttavan kanssa näistä hommista joskus aikoinaan juttelin ja en ollut uskoa kuulemaani... Henkistä & fyysistä väkivaltaa pitkin peruskoulua ja tämä siis vielä vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Mukaanlukien mm. raiskausuhkauksia ja sen sellaista. Kunnes sitten veljensä eräänä päivänä pisti nämä kusipäät ojennukseen. Että ihmiset voivat olla sairaita.

[Elina]

Täältä voi lukea itsemurhan koulukiusaamisen takia tehneen tytön päiväkirjojen pohjalta tehtyjä päiväkirjamerkintöjä:

http://taruolento.com/blog/category/Elisa" onclick="window.open(this.href);return false;

Eniten järkyttää se, että jopa pojat ovat kiusanneet ja hakanneet tyttöä. Vain siksi, että on ollut hyvä koulussa. Sairas on maailma.

[nassesetä]

Pikaisesti tuli lueskeltua noita merkintöjä. Tytön pahin "vika" oli nähdäkseni se, että hän ei kertonut asiasta kenellekään. Kympin tyttö joka ei halunnut huolestuttaa vanhempiaan ja ilmeisesti myös jo ennakoi, että he eivät kuitenkaan saa mitään aikaiseksi ja ehkä jopa pahentavat tilannetta (monet aidosti välittävät vanhemmat on myös puusilmä-idiootteja).

Elina:

Eniten järkyttää se, että jopa pojat ovat kiusanneet ja hakanneet tyttöä.

Miksi se järkyttää eniten? Eikö ole ihan päivänselvää, että pojat ja miehet halutessaan pystyvät kohtelemaan tyttöjä ja naisia kaltoin? (sama pätee toki toisinpäin).
Kummat sua kiusas enemmän?

[bodyguard]

En pysty ees avaamaan tota Elinan linkkiä kun alustuksestakin tuli jo niin paha mieli

Tässähän on viimeaikoina tuolla jenkeissä ollut joitain tapauksia jossa itsemurhan jälkeenkin kiusaajat ovat laittaneet kaikenlaisia pilkkausviestejä, videoita ja kuvia nettiin. Tässä maailmassa on vaan niin paljo sellasta jota en voi käsittää.

[Elina]

Pikaisesti tuli lueskeltua noita merkintöjä. Tytön pahin "vika" oli nähdäkseni se, että hän ei kertonut asiasta kenellekään. Kympin tyttö joka ei halunnut huolestuttaa vanhempiaan ja ilmeisesti myös jo ennakoi, että he eivät kuitenkaan saa mitään aikaiseksi ja ehkä jopa pahentavat tilannetta (monet aidosti välittävät vanhemmat on myös puusilmä-idiootteja).

Elina:

Eniten järkyttää se, että jopa pojat ovat kiusanneet ja hakanneet tyttöä.

Miksi se järkyttää eniten? Eikö ole ihan päivänselvää, että pojat ja miehet halutessaan pystyvät kohtelemaan tyttöjä ja naisia kaltoin? (sama pätee toki toisinpäin).
Kummat sua kiusas enemmän?

Mua kiusasivat oikeastaan pojat enemmän, mutta ei fyysisesti, vaan se oli semmoista jatkuvaa pilkkaa. Tytöt taas olivat enimmäkseen välinpitämättömiä, jotkut menivät mukaan siihen poikien naureskeluun. Henkistä väkivaltaa, siis. Esimerkiksi luokkapippaloissa tultiin koko ajan kysymään, että milloin lähdet pois, että etkö vois jo lähteä. Ja sitä, että luokassa kukaan ei halunnut istua mun vieressäni ja niin edelleen. Ehkä noista ulkopuoliseksi pakottamisajoista on jäänyt se, että helposti mieltää itsensä mihinkään kuulumattomaksi ja jokseenkin erilliseksi jopa omasta kaveripiiristä. On se kummaa.

Jos tota vertaa nyt vaikkapa tuon Elisan tapaukseen, jossa henkisen väkivallan lisäksi on ollut myös rankkaa fyysistä väkivaltaa, niin kaikesta pahasta mielestä riippumatta koen selvinneeni niin kovin vähällä. Eikä se kiusaaminen musta ainakaan paskempaa ihmistä ole tehnyt, vaikken kylläkään usko, että musta olisi kovinkaan ilkeää tapausta kasvanut ilmankaan sitä.

[obmijoy]

Elina määki oon onellinen sun puolesta ettei sun tarvinut olla niiten hönöjen kaveri, siinois ollu se vaara että susta olis tullut samanlainen pissis.

Ny ku sää olit niin normaali oma ites ja et pudonnut mihinkään "olaan mekaikki pöljiä joukolla" karsinaan
niin susta tuli reipas ja aikaansaava treenikärpänen
elikäs oletaisin että "kokonsa nähren aika paljon tehokaampi tapaus kuin perus ylipainoinen empäs jaksa tehdä mitään tyttö tai poika" joita suomi on pulollansa.

Hitsi kiusaajat taitaa sitenkin pelastaa joukkotyperyydeltä paljon ihmisiä joka vuosi suomessakin.

Kiusatut on mielestäni enempi yksilöitä kun joukkosolvaajat.

[obmijoy]

onko koskaan edes mietitty tuota moraalista vahvuutta
eli jos on luontaisesti moraalisesti vahvempi kuin ympäristönsä
oisko just siloin mahdollista joutua kiusatuksi koska johtohahmot tajuavat
että tuo tyyppi ei hyppää peliin mukaan niin nopeasti kuin muut ja tuo tyyppi ajatelee omilla aivoilla ja on hitaampi toteuttamaan johtajan haaveet koska ajatelee itse ja siksi ei ole hyppyytettävissä

Tuo ajattelija ja itsepäinen, itsenäinen yksilö on siis uhka, mitä jos se keksiikin jonkun hyvän jutun ja minä en ookkaan enään paras ja alfoin kaikista

joten mun on ohjattava nää muut ajatteleen, että se on ihan hölmö ja kaikki sen jutut on niin huonoja, ettei niitä kannata edes kuunnella....

[Mika]

Lopputulemana poikaa kiusattiin vähän entistä enemmän. "Tuleex sun siskos vetään mua lättyyn? HOHO!" jne.

Mites tuo tarina jatkuu?

[Mika]

Mika pyydän nöyrästi anteeksi jos parisuhteen numero sääntöni kolahtivat uuteen suhteeseen ja olivat varsin yleistäviä ja tylyjä.

Ei mitään hätää, ei tarvi pyydellä anteeksi Ihan yleisellä tasolla luin viestiäsi ja niin siihen vastasinkin.

sieltä taisi puuttua juuri tuo kohta" Perheestä pidetään huolta."
Jos jokaisessa uusperheessä ajateltaisiin noin lopuun asti ei olis uusperheiden jälkeisiä uusperheitä.

Vaan kun elämä ei ole noin yksinkertaista. Mutta tämä ei enää kuulu kovinkaan kiinteästi tähän ketjuun.

Tuota Elinan linkkiä en minäkään rohjennut avata. Ei pysty. Ja samassa tuli aika pintaan taas ne samat tunteet noista Elinan kiusaajista. Levyttäisin vieläkin ne mielelläni jos eteen tulisivat (moraalisaarnat voitte sitten säästää sunnuntaikirkkoon).

[Elina]

No, en mä tiedä, nykyään en ajattele enää sitä niin, että jotenkin pitäisi kostaa. Tiedättekö, on täysin mahdollista nousta sellaisen yläpuolelle Ei niitä tapahtuneita voi muuttaa, joten ajattelen asian niin, että ilman ikäviäkin kokemuksia en olisi se ihminen mitä nyt. Oli se sitten hyvä asia tai ei

Koulukiusauskeskusteluissa painottuu muuten nykyään selvästi enemmän opettajien rooli - en tiedä, onko tämä seurausta siitä, että vanhemmat haluavat yhteiskunnan hoitavan lastensa kasvatusta, vaiko siitä, että nykyajan kakarat ovat nykyajan koulujärjestelmälle vähän liikaa, kun opettajilla on paljon vähemmän kurinpidollisia oikeuksia, vaiko jostakin ihan muusta. Toisaalta ei se opettajakaan mikään ihmeidentekijä ole - opettajan tehtävä kun on pääsääntöisesti opettaa. Silloin jos suurin osa ajasta menee järjestyksenvalvontaan, on koulumaailmassa jotain pahasti pielessä.

[Mika]

No, en mä tiedä, nykyään en ajattele enää sitä niin, että jotenkin pitäisi kostaa. Tiedättekö, on täysin mahdollista nousta sellaisen yläpuolelle

Ja widud, kusipäille kuuluukin tarjota sitä mitä ovat tilanneet...

Koulukiusauskeskusteluissa painottuu muuten nykyään selvästi enemmän opettajien rooli - en tiedä, onko tämä seurausta siitä, että vanhemmat haluavat yhteiskunnan hoitavan lastensa kasvatusta, vaiko siitä, että nykyajan kakarat ovat nykyajan koulujärjestelmälle vähän liikaa, kun opettajilla on paljon vähemmän kurinpidollisia oikeuksia, vaiko jostakin ihan muusta. Toisaalta ei se opettajakaan mikään ihmeidentekijä ole - opettajan tehtävä kun on pääsääntöisesti opettaa. Silloin jos suurin osa ajasta menee järjestyksenvalvontaan, on koulumaailmassa jotain pahasti pielessä.

Täällä nousi esille sekin, ettei se kiusaaminen useinkaan rajoitu vain sinne kouluun vaan jatkuu myös koulun aitojen ulkopuolellakin. Vähän kaikkien ongelma se on. Ja onkin vaikeasti ratkaistava ongelma.

Olen ehkä tässä ketjussa kertonutkin tämän jo, mutta ensimmäisessä opettajan duunissani puutuin yhden oppilaan kiusaamiseen niin, että kutsuin ns. sosiaaliset johtajat juttelemaan kanssani asiasta. Keskustelimme ihan rakentavasti, en siis läksyttänyt heitä. Pitkältihän se oli sitä, että minä puhuin ja jätkät kuuntelivat, mutta kaipa se sitten jotenkin toimi, sillä kyseinen oppilas sai sen jälkeen ainakin tietääkseni olla rauhassa. Hänhän jo tuota ennenkin tuli usein ihan muuten vain juttelemaan minulle aivan arkisista asioista (ei siis avautunut mistään, kunhan tavallaan kaiketi koki minut ystävälliseksi ja luotettavaksi aikuiseksi). Liikkamaikan roolin etuja on se, että jo lähtökohtaisesti on tietty läheisyys varsinkin niihin urheilullisiin oppilaisiin.

Tuo toimi tuolloin. Vaan kun niitä tilanteita on niin kovin monenlaisia.

[Elina]

Mun mielestäni pelottelutaktiikka voisikin toimia - siis sellainen, että näytetään, mitä kiusaaminen voi saada aikaan. Niitä pahoja vammoja, itsemurhia, kaikkea oikeasti vakavaa. Ei lapsi/nuori välttämättä osaa ajatella tekevänsä vahinkoa, kunhan nyt vähän pitää hauskaa. Toki niitä sosiopaatteja on takuulla lapsissakin, mutta jos siellä syttyisi valo edes muutamassa päässä, se olisi aika monta sydänsurua vähemmän.

[Paappa]

Itselläni on koulussa kiusatuksi tulo, vuosia kestänyt piinaaminen ollut eräs elämääni määrittäneistä tekijöistä, joka varmasti pysyy mukana koko loppuiän. Niin paljon kuin siitä pahaa onkin koitunut (itsetunto-ongelmat yms.) on se kuitenkin, niin uskon, antanut myös eräälaisen varmuuden monessa asiassa. Erityisesti siinä, että en siedä itseeni kohdistuvaa pilkkaa enkä halventamista enkä halua nähdä sellaista kohdistettavan syyttömiin ja/tai heikompiin. Joku saattaisi sitä kutsua fanaattisuudeksikin. Niin että saatte tästä kiittää sitä, että kiusaan täällä teitä rasismi- jne. aiheilla