Koulukiusaaminen

[nassesetä]

Opettajien kokonaisvastuuta on vaikea arvioida, koska niin paljon tapahtuu valvonnan ulkopuolella. Mutuilen kuitenkin niin, että monessa skenaariossa oikeasti on kyse siitä, että pedagogit on hiiriä eikä miehiä tai naisia. Eli epäilyihin ei puututa riittävän tarmokkaasti ja monesti tietoisesti suljetaan silmät. Eli ihan samasta mentaliteetista on kyse kun näkee pultsarin makaavan kadulla ja jatkaa matkaa sanoen itselleen että kyllä se tosta tokenee. Sivuun katsominen on niin helppoa.

Itse sahailen nykyisin aika monella koululla ristiin ja rastiin, mikä on siinä mielessä huono homma että kunnon tatsia oppilaisiin ei ehdi saamaan, vaikka monet onkin jo oppinut tuntemaan. Koitan kuitenkin aina oppitunneilla edes jossain määrin huomioimaan kaikki ja haistelen ilmapiiriä myös käytävillä ja koulumatkoilla. Jos vähänkään haiskahtaa kiusaamiselta, menen heti väliin, mikä useimmiten onkin ehkä turhaa, mutta parempi tietysti näin päin.

[Totte]

Jos vähänkään haiskahtaa kiusaamiselta, menen heti väliin, mikä useimmiten onkin ehkä turhaa, mutta parempi tietysti näin päin.

Jos teet tuon kymmenen kertaa turhaan, niin voi olla että et enää joudu menemään väliin yhdettätoista kertaa jolloin se ei olisi turha, koska lapset osaavat varoa tekemästä mitään kiusaamiseen viittaavaa kun olet lähettyvillä. Jos menet väliin kun joku ei edes kiusaa, niin menet aivan varmasti väliin jos joku oikeasti kiusaa.

Jos kaikki opettajat menisivat väliin mielummin liian usein kuin liian harvoin, niin sillä olisi ennaltaehkäisevä vaikutus. Älä siis mieti että ne väliinmenot ovat turhia, vaikka sillä kerralla ei ollutkaan kyse kiusaamisesta.

Eli hyvää työtä, ja jatka samaan malliin!

[saarikko]

Lainaan härskisti yhtä osiota

... Mutuilen kuitenkin niin, että monessa skenaariossa oikeasti on kyse siitä, että pedagogit on hiiriä eikä miehiä tai naisia. Eli epäilyihin ei puututa riittävän tarmokkaasti ja monesti tietoisesti suljetaan silmät. Eli ihan samasta mentaliteetista on kyse kun näkee pultsarin makaavan kadulla ja jatkaa matkaa sanoen itselleen että kyllä se tosta tokenee. Sivuun katsominen on niin helppoa...

Ehkä emme, muutkaan kuin pagodit, osaa. Eilen tehdessäni lumitöitä, koulusta valui alle 10-vuotiaiden kossilauma pellon läpi ja meidän talon ohi. Sitä normaalia lompsimista tiellä ja lumihangessa ja keskustelua kovaäänisesti miten joku oli ympän kokeessa vastannut homotiainen . Kun olivat ohittaneet niin yksi joukosta tuli takaisinpäin katkerasti itkien. Mitä te olisitte tehneet?

[nassesetä]

Kun olivat ohittaneet niin yksi joukosta tuli takaisinpäin katkerasti itkien. Mitä te olisitte tehneet?

Hei, mikäs sulla on hätänä? Jatko sitten tilanteen mukaan.

[Kuhmu]

Minäpä tiedän tapauksen jossa isosisko otti joukon tuttujaan, ammattikoulun isojapoikia, mukaan yläasteelle moikkaamaan 14-vuotiaan pikkuveljensä kiusaajia. Ainakin osa oli täysi-ikäisiä kun autolla kaartoivat pihan laitaan, kaivoivat asiaankuuluvan pesäpallomailan ja muun rekvisiitan takakontista ja astelivat tyttö etunenässä puhuttamaan kiusaajia.
Lopputulemana poikaa kiusattiin vähän entistä enemmän. "Tuleex sun siskos vetään mua lättyyn? HOHO!" jne.

Olis pitänyt vetää lättyyn. Toiset ei usko sitä voimannäyttöä. Vain omakohtainen kokemus kivusta ja sopiva määrä pelkoa kivun kovenemisesta tehoaa paremmin.

[Poista käyttäjä 1747]

Jokunen kk takaperin teh karatevaistoni huomasi 3 apinaa jotka estelivät jotain kaveria, joka itkien pyysi heitä päästämään irti ettei myöhästyisi bussista. Kävi sen verran sääliksi sitä reppanaa, että päätin tapojeni vastaisesti puuttua tilanteeseen ja kehotin päästämään kaverin irti.

Kehotuksesta huolimatta pääapina yritti säilyttää kasvonsa pitämällä yhä uhmakkaasti kiinni repusta. Kysyin siltä haluatko että pakotan sua syömään koiranpaskaa kavereittesi nähden.

Vaikka ote irtosi välittömästi, niin tuo kiusaaminen tuskin loppui siihen kertaan. Ei noi opi ennen kuin niitä nöyryytetään kunnolla tai lääkärisetä asettelee tamppooneja sieraimiin...


Edit: Ne urheilijat ja seurat jotka käyvät kouluissa puhumassa kiusaamista vastaan, tekevät oikeasti arvokasta työtä.

[Ralle Ryökäle]

Itselläni on koulussa kiusatuksi tulo, vuosia kestänyt piinaaminen ollut eräs elämääni määrittäneistä tekijöistä, joka varmasti pysyy mukana koko loppuiän. Niin paljon kuin siitä pahaa onkin koitunut (itsetunto-ongelmat yms.) on se kuitenkin, niin uskon, antanut myös eräälaisen varmuuden monessa asiassa. Erityisesti siinä, että en siedä itseeni kohdistuvaa pilkkaa enkä halventamista enkä halua nähdä sellaista kohdistettavan syyttömiin ja/tai heikompiin. Joku saattaisi sitä kutsua fanaattisuudeksikin. Niin että saatte tästä kiittää sitä, että kiusaan täällä teitä rasismi- jne. aiheilla

Ei ois kyllä ikinä arvannu, että olet ollut koulukiusattu.
Tosi surullista

[AlexMachine]

Olin ihan varma että olisin kirjoittanut tähän ketjuun enemmän kuin pari viestiä, mutta kun koko ketjun selasin läpi, en ollut.
No saattaa olla että jossain toisessa keskusteluketjussa maininnut.
Yläasteelle saakka olin jossain määrin kiusattu. Ehkä johtui siitä että olimme muuttaneet usein ja aina uudelle paikkakunnalle tullessa odotti uusi koulu. Kiusaaminen oli jossain määrin henkistä, eli ryhmän ulkopuolelle jättämistä, eristämistä jne, mutta myös joskus fyysistä.
Onneksi omasin melko hyvän itsetunnon ja tiesin olevani terävempi kuin iso osa tuosta porukasta.
Annoin takaisin joko sanan säilällä ja sain nolattua porukan pomon omiensa silmissä. Tosin tuo tuli aina jossain vaiheessa takaisin omaan nilkkaan. Osan kostin ajan kanssa ja niin etten jäänyt kiinni.
Puutyötunnilla kengät ja takit oli luokan ulkopuolella käytävällä, pois silmistä. Kun kukaan ei huomannut, livahdin ulos ja luokan vierestä kadulta paperilla koiranpskaa kiusaajan kengän sisään.
Vastaavia temppuja tein monenlaisia.

Kyllä tuo silti jäljet jätti ja nykyään noita kiusaajia kun näkee, välttelevät katsomasta silmiin, minä tietysti tuijotan ja hymyilen huikan. Olen aikaan päättänyt että periksi en anna koskaan, kenellekään ja että pärjään paremmin kuin he. Tämän ja monen muun jutun vuoksi on kasvanut kova terve itsetunto.
Kerran vuosia sitten ravintolassa baaritiskille viereen tuli eräs pahimpia kiusaajia, hätkähti kun tunnisti, hämillään kätteli ja kyseli mitä kuuluu, treenaatko kun olet noin hyväkuntoinen jne. Vastasin hymyillen että hyvin menee, joo olen nyrkkeillyt sellaiset 15 vuotta ja varmaan siksi hyvässä kuosissa. Jatkoin hymyillen ystävälliseen sävyyn että nyt täytyy mennä, mutta me tapaamme vielä VARMASTI...

Priceless ilme. Jäi varmasti miettimään mitä tarkoitin ja luulen ettei tule ihan heti juttusille.

[McKe]

Lopputulemana poikaa kiusattiin vähän entistä enemmän. "Tuleex sun siskos vetään mua lättyyn? HOHO!" jne.

Mites tuo tarina jatkuu?

Ammattikoulussa ainakin oli poika vielä kovilla ensimmäiset vuodet, sen jälkeen en ole sällistä kuullut.
Yksi kiusaamisen syistä oli muuten se, että hänellä oli pienestä pitäen aina porukan hienoin mopo. Ei ollut mallia pappa-betalar, vaan ihan itse rakennettuja aina. On siinäkin..

[Paappa]

Ei ois kyllä ikinä arvannu, että olet ollut koulukiusattu.
Tosi surullista

Sellaista se oli, Outokumpulainen Espoon äkkinousukkaiden kakaroiden keskellä.

Tulin syömästä ja havaitsin taas, että penskoilla ei näytä olevan tarpeeksi tekemistä hiihtolomalla. Ostarin edessä oli kolme alakoululaista ja nyrkit heiluivat 2 vs. 1. Se ykkönen suojasi ihan hyvin, olisiko jotain nappulalajia treenannut? Joka tapauksessa toinen näistä kahdesta vetäisi suoraan tämän suojaukseen, vahingossako tuo ykkönen nosti kyynärpäänsä eteen ja toinen löi suoraan kyynärpään kärkeen. Kuten tiedämme, kyynärpää kestää tällaista paremmin Siinä sitten voivotteli ja kun oli huomannut että katsoin vähän tuimasti tuota touhua siinä tullessani sanoi että "pitäisi puhaltaa" johon totesin vaan että "en minä ainakaan, siitäs sait".

Tulee mieleen se "agenttikoulu" mitä itse pidin jässiköilleni kun olivat tuossa iässä. Jotain kannattaa osata.

[Jorge]

Ei ois kyllä ikinä arvannu, että olet ollut koulukiusattu.
Tosi surullista

Sellaista se oli, Outokumpulainen Espoon äkkinousukkaiden kakaroiden keskellä.
.

Ei tämä nyt tietysti liity mihinkään, mutta onko tuo "nousukas"- kategoria vastakohta sille, että oma sukusi käsittääkseni oli ns. oppinutta sivistyneistöä jo 1800- luvulla?

[Paappa]

Ei ois kyllä ikinä arvannu, että olet ollut koulukiusattu.
Tosi surullista

Sellaista se oli, Outokumpulainen Espoon äkkinousukkaiden kakaroiden keskellä.
.

Ei tämä nyt tietysti liity mihinkään, mutta onko tuo "nousukas"- kategoria vastakohta sille, että oma sukusi käsittääkseni oli ns. oppinutta sivistyneistöä jo 1800- luvulla?

Nyt en ihan ymmärtänyt ajatustasi. Se nyt kuitenkin oli selvää, sattumaa tai ei, että paikallisen ruoka- ja autokauppiaan pojat olivat ne kaikkein ylimielisimmät riiviöt. Toisaalta oli olemassa toinen joukko, joka koostui enemmän elämänhallintansa menettäneistä ja he taas kunnostautuivat varsinaisen väkivallan alueella.

[Jorge]

No se nyt oli vain heitto siihen, että kategorioit muut jonkin yhteiskuntaluokkajutun perusteella. Eiköhän nuoruutesi Espoossa lähes kaikki muut kuin ruotsinkieliset maanviljelijät olleet jotenkin junantuomia paremman elintason ym. perässä.

Ja tietysti "juurettomassa" paikassa ei ole sellaista yhteisöllisyyttä, joka osaltaan ehkäisee kiusaamista. Toisaalta vahvasti yhteisöllisessäkin paikassa voidaan kiusata "ulkopuolisia" vieläkin rajummin.

[katar]

jaa, enpä huomannut aiemmin että tässä oli kysymyskin, luulin vaan yleisesti keskusteluksi. joten vastasin minäkin, että kiusattu, yläasteella siis. luokan pahis(kundi)oli ala-asteella ihan kaverini, seikka joka kai hävetti tms, niin yläasteella sitten piti aloittaa haukkuminen, nimittely, sun muu. Väkivaltaa ei ollut koskaan, mutta kyllä se sanan säiläkin tekee tarpeeksi kipiää... Kamat myös katoilivat välillä, kuten koululaukku juuri ennen tuntia... Oli meidän luokalla muutama muukin, jota kiusattiin, mutta minua pääsääntöisesti eniten. En juuri kelleen siitä sanonut, mistä lie johtuu moinen, tarkoitan etten sanonut kotona. Koulussa ei opet juuri huomanneet/osanneet puuttua asiaan. Kun pääsin yläasteelta ja siirryin amikseen, helpotti; he eivät tunteneet minua enkä minä heitä, kiusausta ei ollut. Tosin, kaveria kiusasi yksi luokan tyttö, joka ei jostain syystä tykännyt kaveristani, itse ahdistuin asiasta sitten niin että siitä sanoin äidille, joka sitten soitti koululle ja jotain jupinaa siitä tuli sille kiusaajalle, en kyllä muista mitä. Sen muistan, että sen jälkeen kaverini sai olla rauhassa.
Muistan kyllä vieläkin sen tunteen, kun aamulla piti mennä kouluun eikä halunnut mennä ja pelotti, että mitähän sitä taas saa kestää... :evil: Nyt jos näkisin niitä, niin... mjaa, en tiedä, riippuu fiiliksestä. Nyt jos tulis vastaan niin käskisin suksia just sinne minne aurinko ei paista.

[Mika]

15-vuotiasta Elisaa kiusattiin koulussa rajusti. Ivaa, nimittelyä, lopulta myös fyysistä väkivaltaa. Elisa ei ikinä kertonut kiusaamisesta vanhemmilleen vaan yritti kestää, ottaa lyönnit ja potkut vastaan.
Lopulta nuoren tytön voimat loppuivat.

"En mä jaksa tätä. En oikeestaan jaksas enää koko saatanan elämää. Tällasta tää nyt sit on, eikä se muutu mihinkää", Elisa kirjoitti päiväkirjaansa.

Vuosi sitten 15-vuotias nuori päätyi lopettamaan oman elämänsä. Jäljelle jäi tytön päiväkirja, josta hänen vanhempansa viimein saivat lukea koko tarinan siitä, mitä tytär oli viimeisinä vuosinaan saanut kestää.