Koulukiusaaminen

[obmijoy]

ps jatko
1.04.37----1,05,38 leffan opetus havainto

muutenki hyvä leffa

[Paappa]

Nyt kun kerran olen ruvennut kirjoittamaan, aion kirjoittaa novellin koulukiusaamisvuosistani.

Tämä on lupaus. Aikaa voi mennä, mutta tämän aion tehdä.

[MikkeM]

Miksi kiusasit ?

[Paappa]

Miksi kiusasit ?

Heh. Siis "koulukiusaamisvuosistani". Kiusattuna olosta.

[nassesetä]

Nyt kun kerran olen ruvennut kirjoittamaan, aion kirjoittaa novellin koulukiusaamisvuosistani.

Tämä on lupaus. Aikaa voi mennä, mutta tämän aion tehdä.

[MikkeM]

Kesällä oli yläaste porukan luokkakokous ja siellä mietittiin kiusaamista,meitä oli kaksi sellaista jotka aikonamme olimme häiriköitä/kiusaajia/kiusattuja,ja pohdinnoisamme päädyimme siihen,että kiusaaminen osaksi johtuu ns tietyn aseman saavuttamisesta,eli halua kuulua johonkin porukkaan.

Luokassahan on ne A.fiksut, B. sportti-tyypit,C.Kovat jätkät,D,pellet ja F.muut/nössöt.

Kukaanhan ei halua kuulua nössöihin vaan mielellään sinne suosittujen osastoon.

[Paappa]

Tekstiä kaatuu näköjään koneelle itsestään. Tässä näyte:

Koulussa käy joku asiantuntija näyttämässä dokumenttifilmin ja puhumassa ”mobbaamisesta”. Minun on pakko katsoa filmi kuten kaikkien muidenkin vaikka en haluaisi. Olisin voinut kertoa tälle asiantuntijalle miten mikään, mitä hän puhui, ei ollut minulle vierasta. Tunsin itseni koekaniiniksi, näyttelyeläimeksi. Itkin hiljaa katsoessani filmiä. Yritin olla niin ettei minua huomata. Kunhan kukaan ei huomaa minua niin on helpompaa. ”Mobataanko me sua, ei kai me mobata sua” kysyy eräs niistä minulta makeilevasti tilaisuuden jälkeen. Minulla ei ole tuohon mitään sanottavaa.

Joskus, välillä, saan tarpeekseni niin että ryhdyn vastarintaan. Eräs pienemmistä nilkeistä seisoo edessäni ruokalajonossa. Äkkiä hän kääntyy ja lyö minua alakoukulla vatsaan, ihan muuten vaan. Kokeeksi. Ilmat lähtevät keuhkoistani ja haukon henkeäni. Hän hymyilee rehvakkaasti ja kääntyy poispäin. Potkaisen häntä selkään, hän huutaa ja pitelee selkäänsä. ”AI SAATANA, MITÄ SÄ POTKIT!” Hän astuu minua kohti, mutta nyt kaikki katsovat mitä jonossa tapahtuu eikä hän halua että muut näkevät.

Rohkaistun kuitenkin sen verran että käyn pyytämässä päästä luokanvalvojan puheille. Kerron vuosia kestäneestä fyysisestä ja henkisestä alistamisesta. Välitunnin jälkeen hän tulee luokkaan ja hän pyytää minua menemään ulos. Kuluu aikaa. Luokanvalvoja pyytää minut sisään. Luokassa on täydellinen hiljaisuus, kukaan ei edes katso minuun. Istun paikalleni ja tunti jatkuu.

Seuraavalla välitunnilla J. tulee seisomaan taakseni mitään sanomatta. Hän tarttuu päähäni ja alkaa vääntää sitä ympäri. Niskassani rutisee, silmissäni näkyy tähtiä ja huudan kivusta. Olen hetken varma että nyt minut tapetaan tähän.

”Sä et v!ttu sano enää mitään. Sä pidät turpasi kiinni. Onko selvä?” Nyökkään, olen kauhun lamauttama. J. menee pois, mutta tämän jälkeen saan olla hiukan enemmän rauhassa, ainakin häneltä. Ulossulkeminen jatkuu edelleen entistä voimakkaampana.

[Lasse Candé]

Novellin?

Kovaa tekstiä joka tapauksessa. Toivottavasti juttu valmistuu. Jos julkaiset sen netissä, lukenen.



Kiusaajien ymmärtämättömyyttä olisi hyvä ymmärtää. Jotkut tapaukset jotka vaikuttavat hyviltä tyypeiltä syyllistyvät kiusaamiseen. Lapset eivät aina tajua miten pahalta tekonsa tuntuu. Keskivertokiusaustapauksissa koko luokka voi jollain tasolla osallistua kiusaamiseen. Monesti tyypit tajuavat vasta aikuisina että tekivät luokkana näin. Jollain tasolla jo lapsetkin kuitenkin ovat tietoisia toiminnastaan. Heihin pitää saada yhteys, jotta todella tajuavat sen mikä on naamansa edessä.

[Totte]

Hyvin kirjoitettua tekstiä Paappa. Mikäli päätät julkaista sen kokonaisuudessaan niin on varmasti mielenkiintoista lukemista.

[Paappa]

Kiitos. Itse asiassa aika kummallista, mutta tuo teksti on jo nyt melkein kokonaan olemassa. Täytyy stilisoida.

Kirjoittaminen noista asioista tuo kyllä erikoisia tunteita ylös. Sen pelon ja vihan pystyy tuntemaan uudestaan, kun vaan haluaa. Ei tietenkään yhtä vahvoina, mutta kuitenkin. Nämä ovat sellaisia muistoja jotka eivät katoa.

[Totte]

Kiitos. Itse asiassa aika kummallista, mutta tuo teksti on jo nyt melkein kokonaan olemassa. Täytyy stilisoida.

Voi kyllä uskoa että on sellainen aihe, että sitten kun lähtee kirjoittamaan, niin sitä tekstiä tulee.

[Paappa]

Piip! Sä katoot!.pdf

Tuossa luettavaa, jos kiinnostaa. Täytyy hieroa tekstiä vielä lisää, kieleen en ole tyytyväinen, mutta laitan nyt kuitenkin esille. Kertokaa mielipiteenne.

[Paappa]

Hiljaista näyttää olevan Niin, haluaako joku arvioida kirjoitusta? Yksityisviestilläkin voi.

[MikkeM]

Osa on tuttua myös itselleni,mutta meillä kiusaaminen oli lievempää(fyysisesti),toisaalta itse laitoin fyysisesti hanttiin,eli mua ei alistettu fyysisesti vaan henkistä kiusaamista.

Muistan joskus kun pelattiin lätkää,paremmat tulivat sitten taklaamaan rajummin,kiviaitaa vasten,niin kun pääsin ylös otin vauhtia ja heitin mailan yhtä kaveria suoraan päähän,esiinnyin holtittomana,sai olla rauhassa fyysisesti.

Toisaalta itse olin sekä kiusattu ja kiusaaja,tavallaaan siirsin pahaa oloani eteenpäin,jos minä kärsin joku muu(heikompi) saa kärsiä kanssa.

Milloin tämä sinun kiusaaminen tapahtui -80 lukua ?

Itse olen päässyt asian kanssa sinuiksi ,sekä että itseäni kiusattiin ja myös sen että itsekkin kiusasin,varmaan on ihmisiä jotka eivät ole antaneet mulle anteeksi,joskus puhuin yhden tyypin kanssa jota kiusasin,ei muistellut pahalla tai ei sanonut ääneen.

[Paappa]

Milloin tämä sinun kiusaaminen tapahtui -80 lukua ?

Minähän olen muinaismuisto, jo 50 v. Eli -70 luvulla.

Se mikä on erikoista tällaisessa on että muistot tuosta haalenevat, mutta unohtamista ei tapahdu. Ne oli hämmästyttävän helppo kaivaa esiin muistista.