Ja on hauskaa seurata pojan kehittymistä.
Kotosalla reilun tunnin verran magan tekniikkaharjotteita ihan kevyesti. Sen päälle vähän punnerruksia ja leuanvetoyrityksiä (nimenomaan yrityksiä). Oon leuanvedossa ihan umpisurkea, se on sellainen heikko lenkki. Kun ne ei ole ikinä meinannu millään sujua ja niitä on niin tylsää treenata, niin eipä ole tullut tehtyä. Oikeastaan ikinä. Nyt mulla on ollut missio, kymmenen leukaa kesään mennessä. Nonni, nyt tuli sekin "sanottua ääneen". Pakko onnistua. Kuusi leukaa menee parhaimmillaan kerralla, mutta kehitystä ei tunnu tulevan. Ja kun on jos jonkinmoista kamppailutreeniä harva se päivä, niin tuntuu, ettei leuanvetoon oo koskaan aikaa (tai jaksamista). Jos jollakulla on hyviä vinkkejä leuanvetoon, niin otan mielelläni vastaan.
Puolen tunnin reipas kävelylenkki tuli myös tehtyä, pururadalla - mukavasti ylämäkiä. Sellaista happihyppelyä. Pientä haastetta toi 25 kilon puntti selässä (eli poika repparissa).
"Pientä" haastetta tuollainen jälkikasvu tuo treenaamiseen muutenkin - ajankäyttömielessä. Sen takia sitä sitä löytääkin itsensä klo 7 aamulla kuntosalilta ennen töiden alkua tai yrittää keksiä erilaisia viihdykkeitä poitsulle sillä aikaa, kun vääntää jonkinlaista treeniä kotona. Ja onhan tuo jälkikasvu välillä mukana katsomassa tataminreunalla, kun äippä treenaa. Ja mummot, olette kullanarvoisia
