Vapaaottelun evoluutio

[Lelu]

Iskijät taisi oppia puolustautumaan lukoilta ja alasvienneiltä jo 10 vuotta sitten Nykysuuntaus on lähinnä se, että vapaaottelijat alkavat olla tasapuolisen monipuolisia taistelukoneita, joilla ei ole juuri heikkouksia. GSP tylyttää sekä pystyssä että matossa, niin tekee myöskin Fedor ja Anderson Silva.

Totta lie mitä turiset. Toisaalta taas kun kattoo Fedorin mattomenoa, niin se on aika kaukana lukkopainista, vaan on nimenomaa mattomättöä. Herrallahan on sellaset taustat sambosta ja judosta, et kyllähän se osais möyrii semmosta perinteistä ja kaivaa lukotuksia, näkeehän sen jo heebon sambomatseista, mut kaivamisen lisäks se tosiaan iskee niitä paikkoja auki. Iskijän määrittelinkin hiukan toisin tekstissäni, miten se noin yleisesti oletusarvotettais.

Uskoisin kantavan idean olleen jotain sellasta, et vaparisääntöjen ei tulis olla tolla tapaa hierarkiset ja ohjata näin tiettyyn lähestymistapaan, vaan sääntöjen tulis olla monenlaisia lähestymistapoja sallivat. Tällön siellä jäis elämään ne tyylit, jotka toimii. Mielestäni esim. Suomen vapaaotteluliiton sääntohierarkia ei luo mahdollisuutta monimuotoselle lähestymiselle. On eri asia, onko just niihin sääntöhierarkioihin soveltuvat ottelijat tyyliltään niitä tehokkaimpia vapaaottelijoita, voi hyvin olla, et on, mut mielestäni sitä ei pitäs päättää etukäteen sääntöjen mukaan, vaan sääntöjen pitäs sallia ja todellisuuden sit osoittaa. (Ennen kun kukaan hyppää kimppuuni, voisi lukea edellisen viestini.)

Nykyisin väittäisin että judokojen ja satunnaisesti valitun jujutsukan ero on kyllä paljon suurempi kuin ennen. "Vale Tudo" (tai mitä ikinä noi jutsusäännöt onkaan olleet) kamppailussa asettaisin lähinnä BJJ-harrastajat edelle voittomahdollisuuksissa. Vapaaottelijatkin kehittyvät niin kovaa tahtia, että osaaminen muodostuu niin kovalle tasolle ettei vastaavanlaisessa ottelussa kykene tulemaan muualta minkäänlaista uhkaa.

Samahan se on monessa lajissa, et lajin harrastajat ovat nimenomaan kovia siinä omassa lajissaan.

Historiallisesti kiinnostavaa on, et Kanon judo oli omalla tapaa kovin lähellä nykystä brassijutsua. BJJ:n historiahan meni niin, et joku judoka, jonka nimee en muista, mut oon jo aiemmin linkittäny artikkeliin, josta se löytyy, muutti brasiliaan ja opetti siellä sitten lajia ju-jutsuna ja sen takia laji nyt on olemassa brasilialaista ju-jutsua, eikä sitä kutsuta brasilialaiseksi judoksi.

Kamppailu-urheilussa treeni muodostuu optimaaliseksi sääntöjen mukaan. Tähän voi mennä toki vähän aikaa, mutta vaparissa on juurikin käynyt niin. Fiksut säännöt takaavat suuremmat harjoittelumassat, jonka seurauksena taso vain nousee. Entiset UFC mestarit eivät kestäisi minuuttiakaan nykyisiä vastaan.

Tällön käsittääkseni ei oo hyväksi, että säännöt painottaa jotain tiettyä lähestymistapaa, koska laji muokkautuu niin, et se sit tosiaan painottuu siihen yhteen lähestymistapaan. Esim. amatöörivaparistit treenaa mattomöngintää mattomätön sijaa, vaikka ei kai oo mitenkään osotettu, et se on tehokkaampi lähestymistapa. Ymmärrän kyllä miten se homma toimii sit ammattilaissääntöihin siirryttäessä ja on edukasta, et osaa mattomönkiä, samalla tapaa tosin iskijät olis voinu päästää iskemään jo amatöörinä ja tätä kautta ne osais omanlaistansa mattolkamppailua. Ennenpitkää homma voi kehittyä esim. niin, et mattomöyrinnästä aletaan pitämään niin paljon, et ekaks lähtee kyynerpäät matosta, sit lyönnit... porukka ottelee pääseentösesti amatöörisäännöillä (uskon, et suurin osa vapaaottelijoista näin tekee jo nyt) ja kohta laji sit onkin jo irvikuva itsestään, ei ollenkaan huono laji, mutta ei myöskään vapaaottelua.

[Juhani K]

näitä pähkäilin lähinnä pro-matseja silmälläpitäen:

- decision voitosta ottelijalle tasuri ja häviäjälle häviö (ei mene passailuks tai titteliryöstöiksi)

- passiivisuudesta rekordeihin merkintää (Arona, Ferguson...)

- vähemmän painoluokkia (jotkut kaasuuntuu pelkän puntarin takia, titteleihin enemmän haastajia)

- isoihin organisaatioihin palkkarajat/palkkaluokat (roskalehti spedeistä urheilijoita+ treenikannustin puoliammattilaisille )

[Boozehound]

Käsittääkseni amatöörisäännöt, siis nimenomaan SVOL säännöt, eivät ole kehittyneet tukemaan mitään tiettyä lähestymistapaa tai tyyliä. Tarkoituksena on (varmaankin) ollut löytää ottelumuoto joka helpottaa aloittelijan siirtymistä kohti "oikeaa" vapaaottelua. Matossa lyöminen on otettu pois ottelijan turvallisuuden, ei niinkään matto-ottelemisen tekniisyyden lisäämiseksi.
Jos siis lyöminen matossa sallittaisiin amatööreille ero ammattilaisuuten taitaisi rajoittua hanskojen malliin, polvipotkuun joka osuu päähän ja erien pituuteen? Kannattaisiko näiden takia otteluita edes jakaa erikseen? Mielestäni ei.
Matto lyömisestä voidaan toki luopua myös teknisin perustein. Matossa lyöminen on ns.bonus. Lukko tai kuristus lopettaa ottelun. Lyöminen antaa siihen [ottelun lopettamiseen] mahdollisuuden. On siis tärkeämpää osata kuristaa ja vältää kuristumista kuin lyödä. Lisäksi edelleen amatööri matsin voittaa varmasti jos vain pitää hyvän kontrollin ja dominoivan position, vaikkei lyödä saakkaan. Amatöörinkään ei siis ole pakko muuttua lukkopainijaksi jos ei halua.
Kun puhutaan lukkopainista niin mitä se on? No-Gi jiu-jitsua, catchia vai mitä? Lukkopaini minun tietämykseni nykymuodossaan syntyi brassijutsun oheistuotteena. Sitten erkaantunut omaksi kokonaisuudekseen, mutta missä ovat ne oikeat lukkopainijat?

[Jasse]

SVOLin amatööri C-säännöt mahdollistavat aivan hyvin sekä Sparwl&Brawl että Grapler tyylillä pärjäämisen. Ground&Pound tyylillä ei tietenkään pärjää kun ei saa lyödä matossa.
Tosin tuntuu että nykyisiä huippuja ei voi enää näinkään luokitella. A Silva, GSP, Fedor, näillä herroilla on jokainen osa-alue hallussa.

Tässä Fedoria RINGS-organisaatiossa: " onclick="window.open(this.href);return false; Eipä ollut lyöntejä pääjän matossa, mutta osasi se sitten lyödäKIN kun PRIDEEN saapui.

Mielestäni juuri mattomätön puuttuminen ei pitäisi haitata ketään aloittelevaa vapaaottelijaa, oli lajitaustaa tai ei. Sillä mattömättö on juuri (ammattilais) vapaaottelulle ominainen piirre jota ei muissa kamppailu-urheiluissa tunneta. Paini, sambo, judo, bjj, nyrkkeily, potkis ja thai, antavat kaikki hyvän pohjan amatööri-vapariin. Keneltäkään ei viedä aseita pois mattomätön puuttuessa.

Kuinka monta SVOLin amatööri iltamaa olet Lelu muuten käynyt katsomassa?

[antti_lk]

Boozehound ja Jasse toivat esiin hyviä pointteja.

Suomen vapaaotteluliiton sääntohierarkia ei luo mahdollisuutta monimuotoselle lähestymiselle.

Just, just...
Se sääntöhierarkia on sellainen, että harrastajan on jo alkeiskurssin jälkeen mahdollista aloittaa "pohjalta" D-säännöillä), ja edetä taitojen ja kokemuksen karttuessa aina parhaaseen A-luokkaan saakka. Tarvittava tekninen pohja kehittyy "kevyemmillä" säännöillä käytävissä otteluissa, ja "lukkopainissa" ennen "ammattilaisuutta" riittää kyllä opeteltavaa, niin kuin on jo moneen kertaan sanottu.
Jos esim. Lelulla on matto ja pysty jo hyvässä tikissä, niin sitten amatöörisäännöillä matsaaminen on lastenleikkiä ja siirtyminen "oikeaan" vapaaotteluun mattolyömisen kera tavallista nopeampaa. Nyt kun vain näkisi sen päivän kun Lelu siirtyy sanoista tekoihin ja hyppää kilpailumielessä vapaaottelukehään.

[Hiimän]

näitä pähkäilin lähinnä pro-matseja silmälläpitäen:

- decision voitosta ottelijalle tasuri ja häviäjälle häviö (ei mene passailuks tai titteliryöstöiksi)

- passiivisuudesta rekordeihin merkintää (Arona, Ferguson...)

- vähemmän painoluokkia (jotkut kaasuuntuu pelkän puntarin takia, titteleihin enemmän haastajia)

- isoihin organisaatioihin palkkarajat/palkkaluokat (roskalehti spedeistä urheilijoita+ treenikannustin puoliammattilaisille )

Jokaiselle suvaittakoot mielipiteensä, ja mun mielestä nuo on toinen toistaan huonompia ideoita, sori vaan. :p

Matsin lopettamiseen ennen täyttä aikaa tarvitaan usein melkoinen tasoero. Ei aina, mutta usein. Vapaaottelussa kyse on kuitenki vapaaottelussa urheilulajina, ei tappelusta. Mitä jos nyrkkeilystä poistettaisiin voitot tuomariäänin?

Ammattilaiskamppailu-urheiluun kuuluu olennaisesti painonpudotus, joka on mielestäni ikään kuin osa ottelua. Jos on pudottanut väärin, niin on pudottanut väärin. Kuitenkin näin käy vain harvoin.

Jokaisella on oma tyylinsä: toiset rynnii päälle kuin raivo härkä (esim. Wandy), toiset, kuten Machida, ottelee teknisesti ja varovaisesti, joka ei välttämättä vedä viihdyttävyydessä vertaa esim. Wanderleille. Olisi kuitenkin syvältä pakottaa kaikki ottelemaan juuri sillä tyylillä, mitä herra Juhani K haluaa.

Koska oon ilmeisesti Budokaa lainaten juossut liikaa nyrkistä nyrkkiin, en ymmärtänyt täysin tota sun pointtia noissa palkkauksissa, mutta mun mielestä ne on nyt varsin hyvin ja luonnollisesti.

Ja Juhani K, en halua mennä henkilökohtaiselle tasolle foorumikeskusteluissa, mutta veikkaan, ettet ole hirveästi katsonut vapaaottelua? Saatan olla toki väärässäkin.

[Juhani K]

minä en vedä herneitä kovin herkästi nenään.

mun mielestä tasureita annetaan liian vähän. esim jacksonilta lähti titteli todella törkeästi.

se että, painonpudotus on oleellista, ei minun mielestäni puolusta sitä, päinvastoin (on nykyään jotenkin seksikästä disauttaa isoja ottelijoita, jos koosta ja massasta on ottelijalle hyötyä, niin miksi häntä kannustetaan painamaan vähemmän silläkin riskillä ettei matsissa ole enää nesteitä tarpeeksi?)

mielestäni juurikin tappelusta haetaan "voittajia", ei siinä katsota "ansaitaanko" se.

yleensä voittaja tulee voitetuista eristä, jos on vetänyt kotiin niukasti kaksi ekaa erää ja keräilee lähes KO:n tai subbarin arvoisesti vastustajalta kolmannessa, niin on mielestäni kyseenalaista ratkoa voittaja. jos toinen on saanut enemmän etuja, niin ainoastaan toinen joutuu varomaan kounttereita, samaa saissea ku nyrkkeilyssä. Vaikka ei kehässä enää taistella, niin mielestäni voittajan pitäisi näkyä vähän naamastakin. mitä enemmän pakitetaan, niin sitä vähemmän tulee "suorituksia", eli tekniikan tarve on vähäisempi, eikö totta? pelkän hapenottokyvyn ja varovaisuuden lisäksi ottelijalta tulisi löytyä tarpeeksi iso lopetusarsenaali, jotta hän pystyisi matsissa voiton jollain tavoin kaivamaan. esim bjj kisoissa pelataan juuri etujen mukaan, ja omasta mielestäni se muistuttaa nykyään enemmän matematiikkaa, kuin kamppailua.

sun mielestäsi palkkaukset on hyvin?!? jos joku väsyny shamrock on tienannu helposti enemmän tilille ku vaikkapa Hansen, niin kyllä jossain on oltava vika. Median ja popkornikulttuurin osuus on aivan liian iso palkkoja mietittäessä. Jos ottelee isossa organisaatiossa ja on tehnyt älyttömästi töitä sen eteen, niin kyllä palkkakin saisi enemmän olla ku jotain 5000 (etenkin ku se yks häviö saattaa heittää hyvästit jatkosopimukselle)

oon katsonut vaparia suht tiiviisti jotain 5 vuotta, eli eihän se nyt paljoa ole, mut kyl mä muutaman matsin oon ehtiny nähdä ja meiningistä jotain ymmärrän.

laitetaan mielipiteeni vielä tiivistettynä: sen verran reippaasti on kamppailulajit perineet taistelulajeilta, että tiettyä sprittiä ainakin toistaiseksi mielestäni kaivataan. mun mielestä esim Hendo ja Ortiz on hyviä ottelijoita, mutta otetaanpa vaikkapa näiltä herroilta decisionit vastaan drawit, niin näyttäisi olevan 22-1. Joko tuomareilla on röntgenkatse tai sitten on livahtanut voittoja siivilästä läpi.

[antti_lk]

se että, painonpudotus on oleellista, ei minun mielestäni puolusta sitä, päinvastoin (on nykyään jotenkin seksikästä disauttaa isoja ottelijoita, jos koosta ja massasta on ottelijalle hyötyä, niin miksi häntä kannustetaan painamaan vähemmän silläkin riskillä ettei matsissa ole enää nesteitä tarpeeksi?)

Painonpudotuksesta tulee aina sanomista, mutta kun homma on bisnestä niin vuorokautta ennen ottelua tehtävä punnitus säilyy, ja suuret painovedot pysyvät kuvioissa. Ja säännöt ovat kaikille samat, ne vetää jotka pystyy. Aika harvoin muuten näkee painonvedosta johtuvia kaasuuntumisia. Ei tule oikeastaan mieleen viime ajoilta kuin Lutter vs Silva ja Franklin.

mielestäni juurikin tappelusta haetaan "voittajia", ei siinä katsota "ansaitaanko" se.

yleensä voittaja tulee voitetuista eristä, jos on vetänyt kotiin niukasti kaksi ekaa erää ja keräilee lähes KO:n tai subbarin arvoisesti vastustajalta kolmannessa, niin on mielestäni kyseenalaista ratkoa voittaja. jos toinen on saanut enemmän etuja, niin ainoastaan toinen joutuu varomaan kounttereita, samaa saissea ku nyrkkeilyssä. Vaikka ei kehässä enää taistella, niin mielestäni voittajan pitäisi näkyä vähän naamastakin. mitä enemmän pakitetaan, niin sitä vähemmän tulee "suorituksia", eli tekniikan tarve on vähäisempi, eikö totta?

Voittajia tottakai haetaan, ja kyllä aina pitäisi pystyä löytämään se hiukan parempi osapuoli vaikka matsi on sitten miten tiukka tahansa.
Erien laskemisessa viittaat varmaan UFC:hen? Systeemi on kopioitu nyrkkeilystä ja toimii vaparissa sen takia todella huonosti. Esim. Pridessa (ja nykyään DREAMissa) käytetty ottelun arvostelu kokonaisuutena toimi paljon paremmin. Se joka yrittää voittoa enemmän ja on lähempänä siinä onnistua ja/tai tekee enmmän damagea, voittaa ottelun. Erävoitoilla ei ole merkitystä, vaan sillä kumpi saa enemmän aikaiseksi. Myös SVOL:n arvosteluperusteet ovat tuon kaltaiset.

http://www.vapaaottelu.fi/

Ottelu arvostellaan kokonaisuudessaan SVOL:n arvostelukriteereiden mukaisesti, ei eräkohtaisesti. Arvostelutuomari voi merkitä ottelun tasan lukuun ottamatta SM-kilpailuja ja muita turnauksia, joissa arvostelutuomarin pitää aina löytää ottelun voittaja.

[Juhani K]

kaasuuntumisia tapahtuu harvoin, mutta jos ottelijalla on normaalisti 2-5 ottelua vuodessa, niin mielestäni yksittäistapauksetkin voi nostaa esille.

viittaan juu lähinnä UFC:n puolelle, eli sinne missä ottelu voi olla ura. Kyseisessä organisaatiossa ei ole läheskään kaikkia ottelijoita, joita sinne "kuuluisi", ja moni asia tuntuu muutenkin olevan rempallaan. "Ammattilaisia" ei juuri kuitenkaan muualta löydy, tai harvinaisen vähän kuitenkin. Toivottavasti järkevien sääntöjen ja muiden ratkaisujen pohjalta saadaan tuolle burgerille lisää haastajia. Jos jokuu ottelee ilmaseksi, niin minun puolestani säännöt voivat olla ihan mitkä vaan ottelijalleen itse sopivat ja hattua nostan muutenkin. Ammattilaistoiminta nojaa kuitenkin katsojiin ja siksi toiminnan pitää olla myös katsojalle mielekästä, ja nämähän on vain minun mielipiteitäni. Toivottavasti jokaiselle löytyy vaparin parista jotakin, otteli tai katsoi.

[Janney]

Kyllä niitä ammattilaisia löytyy paljonkin muualta kun UFC:eestä. Japanissa parikin organisaatiota. EliteXC:ssä on ammattilaisia samaten Afflictionissa näissä organisaatioissa ottelijat pääsevät samoihin palkkoihin kun UFC:ssäkin.

[Lelu]

Mä taidan olla idealisti!

Käsittääkseni amatöörisäännöt, siis nimenomaan SVOL säännöt, eivät ole kehittyneet tukemaan mitään tiettyä lähestymistapaa tai tyyliä. Tarkoituksena on (varmaankin) ollut löytää ottelumuoto joka helpottaa aloittelijan siirtymistä kohti "oikeaa" vapaaottelua. Matossa lyöminen on otettu pois ottelijan turvallisuuden, ei niinkään matto-ottelemisen tekniisyyden lisäämiseksi.

Näin mäkin annoin itteni ymmärtää.

Jos siis lyöminen matossa sallittaisiin amatööreille ero ammattilaisuuten taitaisi rajoittua hanskojen malliin, polvipotkuun joka osuu päähän ja erien pituuteen? Kannattaisiko näiden takia otteluita edes jakaa erikseen? Mielestäni ei.

SVOL:n säännöillä jos puhutaan, niin onhan siellä muitakin huomattavia eroja. Jos oot joskus otellu ilman säärisuojia niin, et alapotkuja saa vedellä, löytänet mahdollisesti yhden vaikkapa siitä, muistellas millasta oli kävellä pari seuraavaa päivää. Muistaakseni lukkovalikoima oli amatööreillä myös turvallisempi. Taisin näistä höpöttääkin jo aiemmin. Onhan siinä sit vie yks ero, jota en oo maininnu, mut johon JanneM on monta kertaa viitannu, tosin erimielessä: Vastustajien taitotaso.

Matto lyömisestä voidaan toki luopua myös teknisin perustein. Matossa lyöminen on ns.bonus. Lukko tai kuristus lopettaa ottelun. Lyöminen antaa siihen [ottelun lopettamiseen] mahdollisuuden. On siis tärkeämpää osata kuristaa ja vältää kuristumista kuin lyödä. Lisäksi edelleen amatööri matsin voittaa varmasti jos vain pitää hyvän kontrollin ja dominoivan position, vaikkei lyödä saakkaan. Amatöörinkään ei siis ole pakko muuttua lukkopainijaksi jos ei halua.

On kuitenkin pakko antaa 8 voitetun ottelun verran lukkopainijoille hirvittävä etu.

En muuten oo oikeen koskaan käsittänyt ajattelumallia, et teknisyyttä pystyttäis lisäämään matossa lyönnit poistamalla. Muistaakseni ihan isot kihotkin (tyyliin Bas Rutten) on miettiny, et kyynärpäät voitas poistaa nimenomaan teknisyyden lisäämiseksi matossa. En pysty ymmärtämään, et miten arvotetaan teknisyys, jos se on jotain, jolla on sen verran vähän tekemistä tehokkuuden kanssa, että tarvii luoda sääntöjä, jotka tukevat teknisyyttä. Jos kyynärpäällä on helppo huitasta matossa, niin eiköhän se oo ihan okei, se vaan osoittaa, et se on ihan hyvä lähestymistapa, teknisyyden nimissä karsiminen kuulostaa tosi oudolta, kun karsitaan tehokasta tekniikkaa, jotta saadaan jotain toisenlaista tekniikkaa pelittämään.

Kun puhutaan lukkopainista niin mitä se on? No-Gi jiu-jitsua, catchia vai mitä? Lukkopaini minun tietämykseni nykymuodossaan syntyi brassijutsun oheistuotteena. Sitten erkaantunut omaksi kokonaisuudekseen, mutta missä ovat ne oikeat lukkopainijat?

Ei mitään käsitystä.

Eiköhän Gracien markkinointimylly oo pitäny huolen siitä, et kaikkea mikä toimii kutsutaan jiu-jitsuksi. Tää oli sitten vitsi ja vieläpä ihan hyvässä hengessä heitetty.

SVOLin amatööri C-säännöt mahdollistavat aivan hyvin sekä Sparwl&Brawl että Grapler tyylillä pärjäämisen. Ground&Pound tyylillä ei tietenkään pärjää kun ei saa lyödä matossa. Tosin tuntuu että nykyisiä huippuja ei voi enää näinkään luokitella

Lie hyvä muistaa, että kaikki ei kuitenkaan oo guruja, eikä kaikista oo guruiksi. Onnistuin itsekin hahmottamaan sen, että sääntöjenvastaisella ottelutavalla ei varmaan hirveää menestystä heru.

Keneltäkään ei viedä aseita pois mattomätön puuttuessa.

Lajitaustaan peilaten tuolla tavoin ei varmaankaan, mutta kuvakulmia on yleensä olemassa useampi kuin yksi. Oon nähdäkseni aiemmin ottanu näitä jo aiemmin esiin.

Eihän painissakaan keltään riistetä aseita, kun kyseisen lajin säännöt kieltävät lyömisen, kun painitaan, niin sillon painitaan eikä nyrkkeillä.

Mun kaltasia tyyppejä noi amatöörisäännöt suosii selvästi ja sillon ne takuulla suosii myös muita mattovääntötaustasia. Ne tekee esim. nyrkkeilytaustasesta alottelijan mattoväännössä, jollanen se toki on. Jos se sais pudottaa pommeja matossa, niin lähtöviiva alkais tasottumaan, sen ei tars opetella läheskään niin paljon perinteistä mattotekniikkaa pyyhkiäksene mulla lattioita. Ts. se sais kovat iskunsa käyttöön maassa ja mä onnettomana judokana vastaavasti löysin kun pikkutyttö, enkä sais siitä läheskään samanmoista apua. Jos matossa ei sais lyödä, niin sillonhan se nyrkkeilijä nimenomaan olis aseeton matossa, siltä olis riisuttu sen aseet, nyrkit, jos ajatellaan tavallaan niin, et mitä vanhasta lajitaustastaan voi kantaa mukanaan vapariin.

Hieman ohi aiheen, mut aika lähellä kuitenkin.

D-säännöt kieltää käsittääkseni tyrmäämästä, mikä on varmaana kova paikka iskijälle, joka koittaa olla joutumatta mattoon.

Kuinka monta SVOLin amatööri iltamaa olet Lelu muuten käynyt katsomassa?

En yhtään. Onko tässä joku juju?

[crowley]

Itsekkään en tykkää tuosta säännöstä, et mattolyömistä ei sallita. Antaa liian suuren edun kavereille keneltä löytyy pohja mattokamppailun puolelta.
Meillä irlannissa Amatööri-säännot eroavat melko suuresti suomen vastaavista. näillä itse alottelin vaparin:

Match Duration:

All matches are 1 x 5 minute rounds or 2 x 5 minute rounds



Ways to Win:

You can win a match by:



1.. Forcing your opponent to submit (to tap-out), or to quit.
2.. The referee stopping the match or disqualifying a fighter.
3.. By technical knock out (no head strikes).


Legal Techniques:

Standing


1.. All punching and kicking techniques to the body or legs.
2.. All knee and elbow strikes to the body or legs.
3.. All throws & takedowns.

On the ground

1.. All punching and kicking techniques to the body or legs.
2.. All knee and elbow strikes to the body or legs.
3.. All permitted submissions.

Restarts

The match will be restarted in the case of the following:

1.. Competitors are in danger of leaving the matted area
2.. The referee needs to check a cut
3.. The referee needs to re-position or replace safety equipment
In the case of this type of a restart the fighters will be restarted in the
same basic strategic position in the center of the area.

If there is a restart due to a prolonged lack of action from grounded
fighters, the fighters will be restarted standing.

ILLEGAL TECHNIQUES:


1.. No hair-pulling, biting, eye gouging, head-butting, ear pulling or
fish-hooking.
2.. No manipulation of small joints (fingers, toes).
3.. No striking directly to joints.
4.. No holding of gloves or other safety equipment.
5.. No pulling of clothing permitted
6.. No striking directly to spine.
7.. No groin strikes permitted.
8.. Directly attacking the nose is not permitted.
9.. Any technique which results in, or is liable to result in, your
opponent being spiked (dropped directly on to his/her head).
10.. Throat strikes of any kind, including without limitation, grabbing
the trachea or clavicle.
11.. Clawing, pinching or twisting the flesh.
12.. Throwing the competitor out of the fighting area.

RULES:


1.. All matches that go the full 5 minutes – will be considered a draw.
2.. All matches are full-contact.
3.. The referee can warn or disqualify any competitor for disobeying the
rules.
4.. If a fighter is not intelligently defending himself then the referee
will stop the match.
5.. The referee's instructions must be adhered to and his or her decisions
are final.
6.. Gum Shields must remain in the mouth at all times. The referee may
pause the action to replace gum shields that have fallen from a competitor's
mouth.
7.. Safety equipment must remain properly attached to the body. The
referee can pause the action for required adjustment of any safety
equipment.
8.. A fighter is classed as 'grounded' if any part of their body, except
for the soles of the feet, comes into contact with the mat.
9.. Fighters must remain within the fighting area. Failure to do so could
result in a warning for standing fighters or a re-start for grounded
fighters.
10.. The referee can stand grounded fighters if there is a prolonged 'lack
of action' on the ground.
11.. One coach is allowed in the fighting area. Coaches must keep outside
the matted area.
12.. All competitors are expected to behave in a 'sportsman-like' manner.
13.. Competitors who wish to retire at any stage must communicate this to
the competition host.
14.. No oils (including Vaseline) may be applied to any part of the body.

Ite tykkään näistä enemmän, koska pystyottelijalle annetaan mahdollisuus "toteuttaa" itseä paremmin. Tietty pää-kontaktin puuttuminen on ehkä vähän outo tapa. Omassa mielessä näihin sääntöihin pääkontakti mukaan (ei tyrmäystä) olisi loistava.

[tiikerinsilmä]

Kyllä se miltein niin on että ei potkunyrkkeiliä mitenkään merkittävästi paremmin matossa lyö kun paini pohjanen kaveri (mieti vaikka suurin osa G'n'P tyypeistä on painijoita) se on meinaa oma taiteen lajinsa. Ymmärrän tavallaan mitä lelu hakee takaan, mutta en ole samaa mieltä Itse hetken funtsittuani tulin siihen lopputulokseen että lyöntikielto matossa valmistaa myös iskijöitä todella tehokkaasti nsammattilais otteluihin sillä nyt on vähän pakko opetella puolustautumaan myös matossa. Toisaalta hyvien mattomiesten ei välttämättä tarvitse opetella lyömään joka taas kostautuu ammattilais säänöillä oteltaessa.

[JanneM]

Lelu:
Tässä nyt varmaan ajetaan takaa sitä, että minkä lajin repertuaariin mattolyöminen kuuluu? Keneltä siis viedään joku erityinen ase pois amatöörisäännöillä?
Jos on treenannut pystyä on sprawl and brawl taktiikka hyvä, jos on jiujitsumato niin mattoon ja happi vek on hyvä taktiikka, jos taas painija, niin kaveria tonttiin ja kontrollilla loput.
Ei ole olemassa mitään muuta lajia kuin vapaaottelu jossa keskitytään vastustajan mukilointiin matossa...

[Janney]

Kyllä ne lyönnit matossa pikemminkin olisi ase sille painijalle kun iskijälle. Painija veisi mattoon ja päältä jauhaisi. Mutta kun enään nykyään ei näin yksisuuntasia ottelijoita olisi. Ja se että osaako nyrkkeilijä lyödä matossa onkin sitten ihan eri juttu. Matossa ja pystyssä lyöminen on aivan eri juttu.