Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Onhan nuo skaalat kai jossakin määrin aika pakollista tavaraa jos vähän pitemmälle haluaa alkaa soittamaan (ja ymmärtämään). Tiluttajille elinehto. Mua kiinnostaisi flamencoskaalat nytten, jokusen olen löytänyt ja niitä pitää ruveta sahailemaan. Jos joku tietää sivuston jossa näitä on paljon tarjolla, olisin kiitollinen hihkaisusta.
Ainiin, capoeirassa luonnollisesti soitamme rytmisoittimia ja laulamme, eli niitä on tietenkin tullut väännettyä. Välillä tulee hulluja ajatuksia laulutunneillekin menemisestä, mutta tähän asti olen pysynyt järjissäni. Atabaqueta (eli capoeiran rumpua) on mukava soittaa, sekä muita afroperinteen rumpuja (conga, djembe, ym.). Kai minä jo rytmissä pysyn nykyään, hädintuskin.
Teräskielinen akustinen korkealla actionilla on kyllä hyvä tapa pilata innostus kitaransoittoon heti alkuunsa. Toisaalta mun mielestä ei kyllä kannata mennä siitäkään mistä aita on matalin, eli aloittaa sähkökitaralla. Joku perus nailonlandola on minusta paras ekaksi kitaraksi. Tuo minun nailonkielinen on itse asiassa joku harjoituskeppi. Jostain syystä siinä on ihan järjettömän paksu ja leveä kaula.
Edit:
A.A. kirjoitti:
Tiluttajille elinehto
Tämän takia en ole niitä opetellutkaan... Kitara on rytmisoitin!
Runpuja soitettu kymmenisen vuotta ja kitaraa ehkä puolet siitä. Kumpaakaan en osaa kunnolla, mutta runpuihin on isompi into. Kerrostaloasunnossa on vähän hankala toteuttaa itseänsä lyömäsoittajana
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
Tämän takia en ole niitä opetellutkaan... Kitara on rytmisoitin!
Samaa mieltä olivat populaarimuusikot ennen Woodstockia, mutta sitten alkoi lähtemään homma lapasista ja jengi alkoi saamaan järjettömiä ideoita jazz- ja bluespuolelta. Eikä matka ollut enää pitkä acid rockiin ja sieltä heavy metalliin päin. Ja sittenhän se mauttomuus pääsi valloilleen.
Klassista kitaraa olen soittanu 6-vuotiaasta asti, rumpuja 11-vuotiaasta, ja sähkistä nyt jokusen vuoden joskin vasta tänä syksynä rupesin oikeasti harjoittelemaan ku kyllästyin olemaan huono. Tavoitteena olla vuoden päästä keskinkertainen. Sit pari-kolme vuotta ja olen jo hyvä. Wohou!
Sääli vaan, että on vaikea löytää tuntia enempää soittoaikaa per päivä kun on koulu, työt yms. mitä pitää hoitaa. Tosin vasta viimeviikolla vahingossa lintsasin puolet luennoista kun soitinki aamulla 4h sen yhden sijaan mitä piti soittaa: ajantaju hämärtyy tekniikkaharjotusten aikana.
When facing difficult situations it is best to dash forward bravely and with joy...
Kitaraa olen ajatellut, että voisi aloitella tästä pian alkaa soittelemaan, mutta tuntuu että kaikki soittavat sitä. Ei varsinaisesti liity aiheeseen. Anteeksi.
Minkäslaisia ratkaisuja teillä on tuohon kerrostalo-ongelmaan? Itse soittelin monta vuotta pelkkää akustista. Viime viikolla kävin sitten ostamassa pocket podin. Hintaansa nähden erittäin kiva peli minun mielestä.
Minazki kirjoitti:
Kitaraa olen ajatellut, että voisi aloitella tästä pian alkaa soittelemaan, mutta tuntuu että kaikki soittavat sitä. Ei varsinaisesti liity aiheeseen. Anteeksi.
Mun mielestä liittyy. Jos haluat bändiin, niin osta rummut. Kaikki tosiaan soittaa skebaa.
Ite oon tässä miettinyt, että kurttu ois aika miehekäs peli osata soittaa. Joku semmonen pieni. Ovat vaan vähän liian kalliita heräteostoksiksi. Viulu tai sellokin ois hieno. Niissä vaan hämää se nauhattomuus. Jostain syystä en ole koskaan tuntenut mitään vetoa pianon soittoon. Oon varmaan vain kuullut liikaa huonoa pianonsoittoa. Puhaltimistakin löytyis vaikka mitä hienoa.
Itsekin tulee harrasteltua musiikkia. Konemusan puolella siis liikutaan, vuodesta 1992. Levytyssopimuksen saimme digitaaliseen julkaisuun Metrotraks Recordsille vuonna 2004 http://www.metrotraks.com" onclick="window.open(this.href);return false;, Telefunker- nimellä.
Kitara on ikuisuusprojekti. Noin 7 vuotta on ollut sellainen olo, että ois kiva oppia, ja oon satunnaisesti harjoitellutkin yksikseni juuri mitään oppimatta. Nyt sitte pari kuukautta sitten menin kurssille, mikä oli hyvä veto. On paljon helpompi harjoitella kun aina kerran viikossa tulee täsmäharjoituksia ja opastusta hommaan. Yksikseen treenaaminen oli vähän semmoista epätietoista harhailua, ja motivaatiotakin oli hankalampi hakea.
En silti kovasti kummastele itseoppineitakaan, multa vaan ei löytynyt riittävästi vaivannäköä ja kurinalaisuutta siihen. Kohta pitäis löytyä, kun kurssi loppuu. Tosin nyt on jo aika paljon materiaalia treenattavana. Nuotit kun vielä jaksais opetella.
Koskettimia vähän, huuliharppua sitäkin vähemmän ja suuta. Vähän tulee pohdiskeltua omaakin matskua.
Kaverin kanssa soitetaan, hän pelaa skebaa ja laulaa taustoja. Itselle tuo puuha on sellasta pakollista terapiaa. Esiintymiskunnossa korkeintaan laulun osalta. Siinäkin loppuu taito viimeistään, kun muro on mekossa. Esiintyminen on karmivaa.
