Alkuasetelma kirjassa oli hirveän mielenkiintoinen. portsareita joista suurin osa oli tuttuja jotain kautta. Kuka potku.netisä, kuka paikallisista jutuista. On kamppailun legendoja. Tuttuja FIghterin sivuilta ja treenisaleilta. Myös aihepiiri on minulle tuttu sillä olen työskennellyt oviapinana viimeiset 5,5 vuotta.
Kirja kuitenkin osasi yllättään hyvyydellään ja mielenkiintoisilla tarinoillaan sillä se ei ollut vain kirja portsareista. Se on kirja ihmisistä. Niiden työstä, elämästä, harrastuksista ja ajatuksista. Yhteinen nimittäjä näillä ihmisillä vain sattui olemaan ovi hommat.
Yksi asia mikä pisti silmään oli haastateltujen ihmisten armoton rehellisyys. Kerrottiin omista kotioloistaan, peloistaan, dopingin käytöstä luisumisesta lain harmaalle puolell jne. SIlti jokaisesta tekstistä paistoi se halu tehdä parempi maailma muille. Ei näistä ihmisistä kukaan ole lähtenyt portsarin hommiin hakkaakseen ihmisiä. Vaikka siihenkin varmasti on ollut eväät ja mahdollisuudet. Osa sitä jopa vahvasti tehneenäkin. Tosin sekin myönnettiin rehellisesti, kainostelematta ja ylpeilemättä. K aiken kaikkiaan hienoja ihmisiä kenellä oli jokaisella omanlaisensa tarina kerrottavana.
Ensimäinen kappale joka kertoi Ykä leinon tarinan pitäisi olla mielestäni oppimateriaalina kaikilla JV kursseilla tästä eteen päin. Se kertoo todella hienosti miten asiakkaiden kanssa tulee toimia ja mikä se asenne on mikä portsarilla tulee olla. Tai sitten meillä Ykän kanssa jostain syystä on vaan sama ajatusmaailma tässä suhteessa.
AIton kappale jäi vähän pliisuksi. TOsin se johtunee siitä, että ehkä suurin osa tarinoista oli tuttuja jo täältä potku.netin kautta. Tosin suurta hykertelyä aiheutti mielikuva kahdesta silmät pyöreänä olevasta toimittajasta kuuntelematta kolme tuntia tukoamatonta tarinaa ala Aittomäki.
Parhaita lukuja kirjassa oli ehdottomasti Buugi Mustoses tarinat. Sen luvun lukeminen oli yhtä tirskumista alusta loppuun kun repeilin jutuille ja sille mielikuvalle, kun hitusen hippipakua isompi mies pistää itseään, kollegojaan, bodareita ja muita punttipaavoja halvalla.
Erityisen hienoa oli myös, että joakisen haastateltavan pätkä oli kirjoitettu melko pitkälle hänen omalla murteellaan. Se sopi tälläiselle murrehaikailijalle kuin nenä päähän. Teki kirjasta jollain tapaa lämpimämmän ja maanläheisemmän.
Kaiken puolin hyvä kirja jota voin suositella kaikille ketkä ovat kiinnostuneita ihmisistä ja niiden tarinoista.
Kirja on ilmeisesti saanut jonkin verran huomiota osakseen sillä moni asiakas oli kirjaan jo törmännyt. Kuka kaveriltaan kuullut ja kuka kirjamessuilla (jossa kirja ilmeisesti julkaistiinkin). Taisipa ainakin yhdellä kaverilla ko. kirja jo ollakkin kotona.
